Blogistanian Finlandia: ehdokkaani

Oli vissiin vähän liiankin rauhoittava mökkiviikonloppu, kun unohdin mökille tietokoneenikin… No, ei hätää, lainakone löytyi. Se saa ensimmäiseksi hoitaa suuren julkistustehtävän: K-blogin Blogistanian Finlandia -ehdokkaat.

Kirjoitin aiheesta jo aiemmin, mutta kertauksen vuoksi: koska lukutoukkien loppuvuosi menee Finlandia-ehdokkaista mussuttaessa, kirjablogipiireissä heräsi idea järjestää äänestys, kenelle se Finlandia-palkinto ”oikeasti” kuuluisi. Lisätietoa ja tarkemmat ohjeet löytyvät Sallan lukupäiväkirjasta. Tarkoituksena on siis listata 3-6 teosta, linkittää ne johonkin blogiarvioon, julkaista listansa tänään klo 10.00 (toivottavasti ajastin toimii) ja  illalla sitten selviää, mikä teos sai eniten puoltoääniä.

Minun listallani on kolme teosta:

1. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (romaani, linkki arviooni)

2. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet (sarjakuvaromaani, linkki omaan arviooni)

3. Miika Nousiainen: Metsäjätti (linkki Kirjainten virrassa -blogin arvioon)

Perustelut:

Kaksi ensimmäistä teosta löytyi listalle helposti. Upeasta, monin tavoin vaikuttavasta sarjakuvaromaanista Näkymättömät kädet sanoin heti lukiessani, että tämän pitäisi päästä Finlandia-ehdokkaaksi. Teos on kerta kaikkiaan hieno ja sen tarina on ravisuttava: jos tällainen sarjakuvaromaani saisi ehdokkuuden myötä ”virallisen aseman”, se voisi uudistaa sekä kirjallisuutta että ihmisten ajatuksia teemoistaan, kuten paperittomasta siirtolaisuudesta. Kuvittelisin, että tähän tarttuisivat esim. ne (ylä)koululaiset ja nuoret, joita eivät romaanit kiinnosta. Tärkeistä teemoista huolimatta painotan, että teos on listallani pelkästään kirjallisista ansioista, ei siksi, että kuvittelisin sitä hyväksi koulupoikien aivopesuvälineeksi. Upea teos ja mullistava lukukokemus.

Vielä marraskuun lopussa olin varma, että Näkymättömät kädet on hienoin tutustumani kotimainen teos tänä vuonna. Sitten luin Finlandia-voittajan ja kyllä, Hytti nr0 6 on minusta palkintonsa ansainnut. Sanoin arviissani, että se on ruma ja kaunis, raadollinen ja runollinen ja mitä kauemmin aikaa kuluu lukemisesta, sen voimakkaimmiksi nuo mielikuvat tulevat. Käsittääkseni Finlandiassa on tarkoitus palkita ansiokasta kirjallisuutta, vaikka aina ulkokirjallisista asioista jupistaankin, ja Hytti nro 6 on minusta taidokkain, ajattomin ja aikaa kestävin ja kiinnostavin kotimainen romaani, jonka olen lukenut tänä vuonna. Se kestää lukemiskertoja ja on kaikessa eleettömyydessään virkistävä: näin hienoa tekstiä syntyy junamatkasta, jolla ei tapahtu mitään, ei ainakaan mitään mukavaa. Ankeuden estetiikkaa. Teoksen arvoa nostaa mielessäni myös se, ettei se muistuta mitään muuta hiljattain lukemaani kotimaista romaania, arvostan sen persoonallisuutta.

Kolmas teos olikin sitten aika kinkkinen valittava. Ylipäätään listan teko osoittautui yllättävän hankalaksi. Luen paljon kotimaisia uutuuksiakin, mutta rehellisesti sanottuna en silti olisi myöntänyt useimmille lukemilleni kirjoille Finlandia-ehdokkuutta, jos olisin ollut oikeasti asiasta päättämässä. Hyviä, oivaltavia, ansiokkaita teoksia tuli kyllä vuoden mittaan vastaan  (esim. Marisha Rasi-Koskisen Katariina ja Johanna Sinisalon Enkelten verta), mutta ei mielestäni Finlandia-tasoa.

Kolmatta teosta pohtiessani mielessäni risteili useita tänä syksynä paljon puhuttuja teoksia – näitä Finlandia- ja esikoisehdokkaita sekä mm. Katja Ketun Kätilö, joka kiinnostaa minua, mutta jota en ole lukenut riviäkään. Melkein valitsin tuon Kätilön, mutta päädyin kuitenkin Nousiaisen Metsäjättiin.

Kiitos tästä kuuluu osin Otavan pressitilaisuudelle, jossa näin Nousiaisen esittelevän teostaan jo alkusyksystä. Hän sai vakuutetuksi, että nyt olla enää Vadelmavene-tyyppisten venytettyjen vitsien äärellä, vaan kirjailija on vakavoitunut, kirjoittanut omasta mielestään vasta nyt esikoisensa ja kirjan aihe on sellainen, että se koskee tavalla tai toisella oikeastaan kaikkia suomalaisia. Sittemmin olen parin luottolukijani, kuten yllä olevan linkin takaa löytyvän Hannan, arvioista päätellyt, että kirja on onnistunut ja ansiokas, ehdokastasoa. Uskon, että tässäkin teoksessa on yhdistelmä hyvää kieltä ja kirjallisuutta sekä fiksu, tärkeä aihe. Olen kuullut kirjasta kaikin tavoin hyvää myös ihmisiltä, joille teollisuus ja sen saneeraukset ovat omakohtaisesti tuttuja asioita. Siispä kolmas ääi Nousiaiselle, ja em. syihin vedoten kieltäydyn listaamasta enempää kirjoja.

Nyt siis jännäämään! Virallinen Blogistanian Finlandia -top 6 lista julkaistaan Sallan lukupäiväkirjassa tänään klo 20. Nostan listan kyllä tällekin palstalle.

Sitä odotellessa vielä hieman tuskailua tuosta listaamisesta. Miksi tällaista ei ollut viime vuonna? Silloin olin ehdokkaita lukemattakin täysin vakuuttunut, että ehdokkuus ja voitto olisivat kuuluneet Markus Nummen Karkkipäivälle, kun kerran ihailemani Märta Tikkasen Emma ja Uno – rakkautta tottakai ei ollut mukana kisassa. Olen edelleen samaa mieltä, edelleen Karkkipäivää lukematta. 

Ja tulipa mieleeni sekin, että jos Laila Hirvisaari pääsi tänä vuonna virallisesti Finlandia-ehdokkaaksi, niin onko Kaari Utrio päässyt koskaan? Mielestäni hän jos kuka on taidokas tieteen popularisoija. Koska en ole lukenut Utrion uusimpia teoksia, en kuitenkaan itsekään nostanut häntä listoille. Mutta ehkä tänä vuonna… Pitääpä lukea vuosi 2012 Finlandia-tietoisesti, niin vuoden päästä ei ole yhtä vaikea osallistua varjo-Finlandiaan.