Claudie Gallay: Les années cerises – ja vieraalla kielellä lukemisesta

 

Les poules (kanat). Le cadastre (maarekisteri). La falaise (jyrkänne).

Todella kunnioitan niitä kärsivällisiä ihmisiä, jotka jaksavat lukea vieraalla kielellä. Kuulemani mukaan joillakin on malttia lukea sanakirjan kanssa tai jopa opiskella uutta kieltä romaaneja sinnikkäästi tankkaamalla.

Ei minulla. Huomasin sen harmikseni, kun yritin lukea suursuosikkiani Claudie Gallayta (Tyrskyt, Rakkaus on saari) alkuperäiskielellä eli ranskaksi. Törmäsin jo heti alussa moneen vieraaseen sanaan, ja kun ei ymmärrä aivan kaikkea, tuntuu teksti pakenevan. Silloin lukemisesta tulee katkonaista eikä tekstistä muodostu kokonaisvaltaista mielikuvaa.

Tiedän, jos vain uutterasti jatkaisin, tottuisin ja oppisin ja lopulta varmasti nauttisinkin, niin kuin lukemisesta mielestäni kuuluu nauttia. Mutta ei – haluan lukea vaivattomasti, kaiken ymmärtäen ja sanoja ja niiden vivahteita pohtien. Olen tottunut siihen, että olen hyvä lukija, mutta olen sitä vain suomenkielisen tekstin ääressä.

Oikeastaan en kyllä yllättänyt, ettei kohtuullinen ranskan taito riittänyt innostamaan romaanin lukemiseen. Le petit princen (Pikku prinssin) olen kyllä lukenut lähes kokonaan ranskaksi ja sen lukemisesta kyllä pidin. Siinä tarina oli tarpeeksi tuttu ja yksinkertainen ja elegantti ranska jotenkin sopi siihen täydellisesti.

Sopi se Les anneés cerises -kirjaankin. Gallayn lakonisen rauhallinen, täsmällisen toteava ja samaan aikaan runollinen tyyli välittyi kyllä kärsimättömälle kielipuolellekin. Voi että, toivottavasti näitä pieniä suuria tuokiokuvia sisältäviä romaaneja suomennetaan lisää!

Les années cerises -romaanin alkusivuilta:

       Il a trois vaches et puis des poules. Un tracteur. L’été, il moisonne.

       Rien que de le voir, j’envie de grandir.

 

Luetko vieraalla kielellä? Käytätkö sanakirjaa, jos et ymmärrä kaikkea? Miten kieli vaikuttaa lukukokemuksiin?