Claudie Gallay: Les années cerises – ja vieraalla kielellä lukemisesta

lesanneescerises.jpg

 

Les poules (kanat). Le cadastre (maarekisteri). La falaise (jyrkänne).

Todella kunnioitan niitä kärsivällisiä ihmisiä, jotka jaksavat lukea vieraalla kielellä. Kuulemani mukaan joillakin on malttia lukea sanakirjan kanssa tai jopa opiskella uutta kieltä romaaneja sinnikkäästi tankkaamalla.

Ei minulla. Huomasin sen harmikseni, kun yritin lukea suursuosikkiani Claudie Gallayta (Tyrskyt, Rakkaus on saari) alkuperäiskielellä eli ranskaksi. Törmäsin jo heti alussa moneen vieraaseen sanaan, ja kun ei ymmärrä aivan kaikkea, tuntuu teksti pakenevan. Silloin lukemisesta tulee katkonaista eikä tekstistä muodostu kokonaisvaltaista mielikuvaa.

Tiedän, jos vain uutterasti jatkaisin, tottuisin ja oppisin ja lopulta varmasti nauttisinkin, niin kuin lukemisesta mielestäni kuuluu nauttia. Mutta ei – haluan lukea vaivattomasti, kaiken ymmärtäen ja sanoja ja niiden vivahteita pohtien. Olen tottunut siihen, että olen hyvä lukija, mutta olen sitä vain suomenkielisen tekstin ääressä.

Oikeastaan en kyllä yllättänyt, ettei kohtuullinen ranskan taito riittänyt innostamaan romaanin lukemiseen. Le petit princen (Pikku prinssin) olen kyllä lukenut lähes kokonaan ranskaksi ja sen lukemisesta kyllä pidin. Siinä tarina oli tarpeeksi tuttu ja yksinkertainen ja elegantti ranska jotenkin sopi siihen täydellisesti.

Sopi se Les anneés cerises -kirjaankin. Gallayn lakonisen rauhallinen, täsmällisen toteava ja samaan aikaan runollinen tyyli välittyi kyllä kärsimättömälle kielipuolellekin. Voi että, toivottavasti näitä pieniä suuria tuokiokuvia sisältäviä romaaneja suomennetaan lisää!

Les années cerises -romaanin alkusivuilta:

       Il a trois vaches et puis des poules. Un tracteur. L’été, il moisonne.

       Rien que de le voir, j’envie de grandir.

 

Luetko vieraalla kielellä? Käytätkö sanakirjaa, jos et ymmärrä kaikkea? Miten kieli vaikuttaa lukukokemuksiin?

 

Kommentit (22)
  1. Kiitos kommenteista!

    Koko H., naisten- tai oikeammin sisustuslehtiä minäkin olen muuten lukenut vierailla kielillä, samoin asumiseen liittyviä tietokirjoja, joissa pääpaino on kuvissa. Kirjoja minulla on jopa kielillä, joita en osaa sanaakaan!

    Voin kuvitella, että 45 min/sivu on raivostuttavaa! Mua alkaa raivostuttaa jo ajatuskin. 😉

    Sucrin, tsemppiä Foenkinosin kanssa! Toivottavasti sinulla sujuu paremmin kuin minulla Gallayn kanssa… Vaikka ei siitäkään onneksi mitään kammoa jäänyt, juuri nyt ei vain ollut Reeta Karoliinan mainitseman mutustelun aika.

    Reeta Karoliina, minulla ei ole nyt mutusteluaika, kuten yllä totean, mutta joskus kirjojen mutusteleminen on hauskaa. Minusta on hauska lukea norjankielisiä bloggauksiasi ja katsoa, kuinka paljon niistä ymmärtää – joskus yllättävänkin paljon, ainakin kuvittelen niin! 🙂 Espanjan kieli avaisi varmaan omanlaisensa kirjamaailman sekin.

  2. Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com
    18.3.2012, 17:04

    Minä luen suomeksi, englanniksi ja norjaksi. Norjaksi tosin harmittavan paljon hitaammin kuin noilla kahdella muulla kielellä.

    Joskus kauan sitten asuttuani jonkun aikaa Etelä-Amerikassa ja Espanjassa luin vähän aikaa myös espanjaksi, mutta nyt se kieli on jo rapistunut. Toivon kovasti, että joskus tulevaisuudessa löytyisi aikaa kerrata espanjaa ja oppia esim. raskaa niin hyvin, että voisin lukea niilläkin kielillä.

    Lukemistakin on niin erilaista. Toisinaan haluan vain ahmaista kirjan nopeasti ja silloin luen yleensä suomeksi. Toisinaan on aikaa mutustella kirjaa hitaammin vieraalla kielellä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *