Dekkarin ja trillerin ero?

 

jammfaaca_large.jpg

 

Tulipa keskustelua toisen lukijan kanssa siitä, mitä dekkari ja trilleri tarkoittavat ja miksi vain trillereitä voi lukea. Siis useimmathan voivat kai lukea molempia, jotkut eivät kumpaisiakaan, mutta minä voin lukea vain trillereitä, tai sellaisia kirjoja, jotka trillereiksi käsitän.

Minulle dekkarista tulee mieleen suhteellisen simppeli tarina, jossa kaikki keskittyy siihen, että ensin löytyy ruumis ja sitten selvitellään murhaajaa ja sen motiiveja sa. Tyyliin kyläyhteisö järkkyy, kun eräänä sunnuntai-aamuna torilla on kauppiaan kalmo. Myönnän, että tämä on yksinkertaistus, eikä perustu laajaan dekkarikokemukseen. Luin ala-asteella kaikki käsiini saamani Agatha Christiet, pidin Christie-esitelmän ja tiesin 12-vuotiaana, että olen käyttänyt dekkarikiintiöni. Sittemmin olen lukenut vain muutamia puhtaasti dekkareiksi määriteltäviä kirjoja. Ne eivät ole herättäneet minussa erityistä intoa, joskaan eivät antipatiaakaan.

Trillerin taas miellän elokuvamaisen vauhdikkaaksi, tietoisen koukuttavaksi ja omalla tavallaan viihdyttäväksi kertomukseksi. Trillereissäkin voi tulla ruumiita tai ainakin verellä on taipumus roiskua, mutta murhan ratkaiseminen ei ole keskiössä. Murha tai muu rikos kyllä ratkaistaan, mutta yleensä se liittyy johonkin laajempaan teemaan: ratkaisulla saadaan estettyä suurempi epäkohta, kuten finanssihuijaus. Henkilöhahmot eivät ole trillereissä sen syvällisempiä kuin dekkareissakaan, kieli ei ole useinkaan erityisen kiinnostavaa, mutta teema voi olla laaja ja tärkeäkin. Olen kiinnostunut erityisesti ekotrillereistä, mutta toisaalta trilleri on sopivan kevyt ja nopea genre myös esim. finanssiasioihin tutustumiseen; en ehkä jaksaisi lukea vakavaa saati tietokirjaa ydintuhoista tai pörssimaailmasta. Kovin usein en kyllä jaksa lukea minkään sortin trilleriä.

Wikipedian mukaan trilleri on näemmä ylätermi, jonka alta löytyy sitten mm. salapoliisikirjallisuutta. Ehkä en ole siis ihan hakoteillä joatteluni kanssa.

Onko muillakin vaikeuksia erottaa dekkaria ja trilleriä täsmällisesti toisistaan? Entä luetko molempia, jompaakumpaa tai et kumpaakaan genreä? Ja – ehkä kiinnostavinta – miksi nämä genret herättävät niin paljon tunteita? Minusta tuntuu, että sekä jännityskirjallisuuden lukeminen että lukemattomuus ovat monien mielestä paheita.

Myös Reeta Karoliina pohti äskettäin dekkariasioita.

 

Kuva: We Heart It

 

Kommentit (16)
  1. Suom. huom., kiitos kommentista ja tiedoista! Olen kuullut Ruumin kultttuuri -lehdestä, mutten tiennyt, että se on noinkin perusteellinen, että arvio käytännössä kaikki suomeksi ilmestyvät dekkarit. Pitääpä joskus tutustua lehteen!

    Ja cozy dekkari kiinnostaa kyllä lajina. Olen lukenut Rei Shimura -kirjan Japanin takia ja se oli ihan leppoisaa ja mukavaa luettavaa, varmaankin cozyksi luonnehdittavaa? Ramotswet ovat minulla lukematta, mutta niitähän kehuu moni ei niin dekkareista intoutunutkin, ehkä kokeilen niitä vaikkapa joskus kesäkuumalla. 🙂

  2. suom. huom.
    26.3.2012, 06:29

    Kun täällä tuntuu enemmänkin dekkarinlukijoita olevan, en voi olla vinkkaamatta Suomen dekkariseuraa ja sen Ruumiin kulttuuri -lehteä. Jos joku kaipaa ajankohtaisia dekkarilukuvinkkejä, Ruumiin kulttuurissa julkaistaan ymmärtääkseni melkein kaikista suomeksi julkaistavista dekkareista arvio! Joka numerossa on monta sivua dekkarikritiikkejä – toki muun sisällön (kirjailijahaastattelut, muut dekkariaiheiset jutut) lisäksi.
    Vaikka dekkareita paljon luenkin, viimeisin saamani dekkaritieto Ruumiin kulttuurista on, että on olemassa myös dekkarilaji, jota voisi sanoa cozy-dekkariksi: se on sellainen mukava, lämminhenkinen tarina, jonka tavoite on viihdyttää (kuten esim. Mma Ramotswet).
    Dekkarista on aika moneksi – niin kuin tässäkin keskustelussa on huomattu.

    http://www.dekkariseura.fi/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *