Eksyin Harjukaupungin salakäytäviin… Eli: kesken jäi
Pitkästä aikaa kävi niin, että vetäväksi ja hyväksi kirjaksi olettamani, monien hyvin innokkaastikin kehuma teos jäi kesken. Sieppasin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät mukaani kirjakaupan alesta, ja aika pian olin tyytyväinen, etten ollut maksanut täyttä hintaa. En vanno, etten joskus jatkaisi, mutta toistaiseksi lukeminen on tyssännyt sivun 80 paikkeille.
Ymmärrän ja en ymmärrä itseäni.
Kokemukseni Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanista sekä novellikokoelmasta Taivaasta pudonnut eläintarha ovat erinomaisia. Olen tuntenut lukevani jotain erityistä ensiriveiltä asti: sujuvaa, harkittua, omalaatuista. Lumikko odottaa kotihyllyssäni uusintalukua, ja novellikokoelmastakin lukisin ainakin tietyt novellit mielellään uusiksi. Oletin siis, että myös Harjukaupungin salakäytävät imaisisivat minut heti mukaansa. Aikoinaan jätin vastailmestyneen teoksen väliin vain siksi, että juuri silloin oli niin paljon muutakin lukemista, ja lisäksi teosta jo luettiin joka blogissa. (Teoksen samanaikainen näkyvyys ”kaikkialla” on minusta luonnollista ja kivaakin, mutta jos lukee kymmeniä arvioita samasta kirjasta, tulee olo että on jo lukenut kirjankin, silloin on hyvä odottaa hetki oikean lukemisen kanssa, ellei kirja ei ole pakkolukeaheti-tätäolenodottanut-genreä.)
Harjukaupungin salakäytävätkin on kirjoitettu selkeästi ja nopealukuisesti, hyvin. Keski-ikäisestä, kulturellista ja kulturellin ahdistuneesta kustantajamiehestä Olli Suomisesta, hänen maanläheisestä opettajavaimostaan sekä menestyneestä kirjailijasta Kerttu Karasta, Ollin lapsuudenystävästä, luodaan selkeät hahmot. Vähemmän selkeää, maagisuutta enteilevää tunnelmaa saadaan aikaan mm. katoilevilla sateenvarjoilla, elokuvakerholla, niillä salakäytävillä…
Mutta. Oletin, että olisin maagisen merkillisessä tarinassa heti alusta asti. Nyt en ole päässyt ollenkaan tunnelmaan mukaan ja kirja tuntuu minusta moitteettomalta – ja moitteettoman tylsältä. En jaksa. Huomaan taas ajattelevani, että on minulla muutakin lukemista.
Harmi. Olin vähän säästellyt tätä luottokirjaksi lujujumia varten, mutta nyt pitää asennoitua toisin. Olisi kuitenkin kiva kuulla muiden kokemuksia tästä kirjasta! Mielikuvieni mukaan kaikki kehuivat kirjaa pari vuotta sitten, eli olen poikkeuksellisen tympeä lukija. Hesarikin sanoo, että tässä kirja on ”taitavasti kirjoitettua proosaa, jonka loihtimat mielikuvat tunkevat kutemaan syvälle alitajuntaan.”
Päätän tympeysraporttini kysymykseen: Minkä kirjan jätit viimeksi kesken ja miksi? Tiedän, että aiheesta on keskusteltu niin täällä kuin muuallakin usein, mutta aihe on mielestäni aina kiinnostava. Lisäksi toisten hylkäämistä kirjoista voi saada itselle kirjavinkkejä – eiväthän lukijat onneksi oikeasti ole aina samaa mieltä kirjoista.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Atena, 2010