Jari Tervo: Jarrusukka

jarrusukka.jpg

Jarrusukka sukkaa. Vaikka Roosan Minimalen-blogissa on keskusteltu juuri siitä, pitääkö blogeissa kirjoittaa oikeaoppisesti, eikä sukata-verbi ole muutenkaan millään muotoa sivistynyttä suomea, minun on ikäväkseni kiteytettävä kirjan ja ruusun päivän kylkiäiskirjakokemukseni näin katukielisesti. Jari Tervon Jarrusukka ei ole minun kirjani.

Hieman yli satasivuinen pienoisromaani kertoo perheenisästä, jota huolettaa, kun koulun joulujuhlanäytelmään ei saada oikeaa vauvaa Jeesus-lapseksi. Hän päättää selvittää, mistä saisi vauvan. Vauvanhankkimistarinan myötä käy ilmi, että miehen perhettä on kohdannut suuri suru, perheen nuorin lapsi on menehtynyt. Vaimo haluaisi vielä iltatähden, mutta mies empii. Lisäksi jarrusukassa ihmetellään naapurinmummoa ja maailmanmenoa ylipäätään. Kuten voi päätellä siitä, että bloggailen kirjasta jo tänään, sen ilmestymispäivänä, teos on ainakin nopealukuinen. Toisaalta bloggausajankohdasta voi päätellä senkin, etten syventynyt teokseen liiemmin.

En osaa verrata tätä kirjaa Tervon muuhun tuotantoon, koska en tunne sitä juurikaan. Jarrusukka on naseva ja sujuva, hyvin pakinamainen. En tainnut olla tänään ollenkaan vastaanottavaisella tuulella humoris-sarkastis-provosoivalle kirjallisuudella, koska ihmettelin lukiessani sitäkin, miksi taas pakinatyyliä. Eikö tällainen väistämättä suurien massojen kirja voi olla kaunokirjallisempi? Olisiko se silloin liian naisellinen? Tuleeko ensi vuonna jännäri, että miehetkin voivat lukea kirjan? Pidän pakisevista kirjoista kyllä (toisinaan), mutta tyylin pitää olla hyvin taidokasta, että tummemmat sävyt erottuvat näennäisen hauskuuden alta. Nyt kyllä huomasin surua ja monenlaisia pinnanalisia havaintoja, mutta ne eivät koskettaneet minua. Jotkut kohdat tuntuivat mauttomilta, tökeröiltäkin. Viime vuoden kirjan ja ruusun päivän kirja, Tuomas Kyrön Miniä, kosketti enemmän pakinamaisuudestaan huolimatta. Siinä oli Jarrusukkaa enemmän lämpöä ja inhimillisyyttä.

Niin että kylmäksi jätti Jarrusukka. Sen sijaan odotan jo valmiiksi lämpimin mielin kirjaa, jonka ostin saadakseni Jarrusukankin. Olen valmistautunut elämäni ensimmäiseen John Irving -kokemukseen ikiomalla Garpin maailmalla. Sen on syytä olla hyvä, niin moni luottolukija on kirjaa ja Irvingiä kehunut.

 

Luitko tai ostitko tänään kirjoja? Oletko jo kuullut kommentteja Jari Tervon Jarrusukasta?

 

Jari Tervo: Jarrusukka. Kirjakauppaliitto, 2013

Kommentit (6)
  1. Itse pidin Jarrusukasta, se oli sangen letkeää luettavaa työmatkojen ratoksi ainaisen metro-lehden sijaan.

    Mutta en kirjaa varmastikaan olisi ostanut erikseen, jos sitä ei olisi kylkiäisenä saanut.

  2. Helmi, näin olen viisammilta ymmärtänyt, että Garpin maailmasta on hyvä aloittaa. Onneksi jatkokirjoja löytyy sitten useita.:)

    Novellikokoelma olisi hyvä idea kirjaruusukirjaksi – tai tosiaan edes joku yllättävä teos. Minäkin pidän Kyröstä, ja ymmärrän miksi moni muu varmasti pitää Jarrusukasta minua enemmän, mutta silti… Ei enää huumoria ensi vuonna, kiitos!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *