Jeffrey Eugenides Akateemisen Kohtaamispaikalla
No niin, iik. Tänään sain paikattua lähes vuosikymmen sitten tapahtuneen virheen.
Luin kymmenisen vuotta sitten juuri suomennetun kirjan Middlesex. Se oli – ja on! – yksi mielenkiintoisimmista koskaan lukemistani kirjoista, ja suunnittelin kovasti meneväni katsomaan sen kirjoittajan Jeffrey Eugenidesin haastattelua Helsingin keskustan Akateemiseen kirjakauppaan. Jostain syystä en mennyt, ja menemättömyys on harmittanut minua aina silloin tällöin vielä vuosien jälkeenkin.
Ei harmita enää, sillä tänään näin Middlesexin, Virgin Suicidesin sekä uunituoreen Naimapuuhia-romaanin kirjoittajan samaisessa Akateemisessa Jenni Pääskysaaren haastateltavana.
En ole vielä lukenut Naimapuuhia, mutta haastattelusta ilmeni seuraavaa:
Eugenides alkoi ensin kirjoittaa romaania eräästä perheestä, kun yksi perheenjäsen, sittemmin Naimapuuhien päähenkilöksi päässyt Madeleine, erottautui joukosta ja kirjailija alkoi seurata hänen kertomustaan. Ennen Madeleinen ”löytymistä” Eugenides oli kirjoittanut romaania jo pari vuotta.
Madeleine on nuori semiotiikan opiskelija, joka on lukenut liian monta rakkausromaania ja kehittänyt fiksaation erityisesti Jane Austeniin ja saanut näin vääriä käsityksiä romansseista. Hän yrittää kovasti skarpata, mutta hänen oma suhteensa on kuin rakkausromaanista sekin.
Madeleinen poikaystävä Leonard on maanisdepressiivinen, koska Eugenidesia kiinnosti ajatus ihmisestä, joka on samaan aikaan paras ja huonoin poikaystävä.
Kolmas päähenkilö on Mitchell, teologian opiskelija, joka on osin omaelämäkerrallinen hahmo. Myös Eugenides on matkustanut nuorena Intiassa ja lopettanut peseytymisen! Erityisesti hänellä on kuulemma Mitchellin kanssa yhtäläisyyttä kuitenkin uskonnolisten kokemusten tai pohdintojen suhteen.
Naimapuuhia sijoittuu 80-luvulle, koska Eugenides on itsekin ollut silloin nuori. Lisäksi tarinan sijoittaminen nykypäivään olisi tuonut mukanaan myös nykytekniikkaa. Nyt Madeleine joutuu kuulemma odottamaan puhelinsoittoja kotona – mutta olisipa Eugenides sijoittanut tarinansa mihin aikaan tahansa, sen perusteema young love olisi kuulemma pysynyt samana.
Jenni Pääskysaari mainitsi, että Naimapuuhia on täynnä kirjavinkkejä – kuulostaa siis todelliselta lukutoukan kirjalta. Hän myös luonnehti kirjaa, että se on yhtäaikaa syvällinen ja paikoin todella hauska. Seuraavaksi Eugenidesilta on kuulemma tulossa novellikokoelma.
Mitäs muuta? Ainakin se kannattaa mainita, että Eugenides muisti olleensa Akateemisessa ennenkin. Ja hän kehui Korjaamon Literary Death Matchin tuomarina olemista kovasti. Kuulemma esiintyneet kirjailijat olivat niin eläytyviä, että hän melkein ymmärsi, mitä he lukivat, vaikka lukivatkin suomeksi. Riikka Pulkkinen oli esittänyt ikuisesti Eugenidesin mieleen jääneen tanssin!
Lopuksi Eugenides-aiheinen linkkilista:
Jeffrey Eugenides Nora exlibris -blogin haastattelussa
Kujerruksia-blogin Linnean raportti Literary Death Matchista
Naimapuuhia-arviot Ilselästä ja Helmi Kekkosen Sivulauseita-blogista
Omat arvioni Middlesexistä sekä Virgin Suicidesista
Jeffrey Eugenides kertoo uusimmasta romaanistaan The Guardianin videohaastattelussa
Lisää linkkivinkkejä otetaan vastaan! Ja aion lukea Naimapuuhia lähiaikoina, vaikka melkeinpä mieluummin lukisin taas Middlesexin. Tuli Akateemisen haastattelua seuratessa ihan ikävä sitä kirjaa!