Jeffrey Eugenides Akateemisen Kohtaamispaikalla

eugenides.jpg

 

No niin, iik. Tänään sain paikattua lähes vuosikymmen sitten tapahtuneen virheen. 

Luin kymmenisen vuotta sitten juuri suomennetun kirjan Middlesex. Se oli – ja on! – yksi mielenkiintoisimmista koskaan lukemistani kirjoista, ja suunnittelin kovasti meneväni katsomaan sen kirjoittajan Jeffrey Eugenidesin haastattelua Helsingin keskustan Akateemiseen kirjakauppaan. Jostain syystä en mennyt, ja menemättömyys on harmittanut minua aina silloin tällöin vielä vuosien jälkeenkin. 

Ei harmita enää, sillä tänään näin Middlesexin, Virgin Suicidesin sekä uunituoreen Naimapuuhia-romaanin kirjoittajan samaisessa Akateemisessa Jenni Pääskysaaren haastateltavana.

En ole vielä lukenut Naimapuuhia, mutta haastattelusta ilmeni seuraavaa:

Eugenides alkoi ensin kirjoittaa romaania eräästä perheestä, kun yksi perheenjäsen, sittemmin Naimapuuhien päähenkilöksi päässyt Madeleine, erottautui joukosta ja kirjailija alkoi seurata hänen kertomustaan. Ennen Madeleinen ”löytymistä” Eugenides oli kirjoittanut romaania jo pari vuotta.

Madeleine on nuori semiotiikan opiskelija, joka on lukenut liian monta rakkausromaania ja kehittänyt fiksaation erityisesti Jane Austeniin ja saanut näin vääriä käsityksiä romansseista. Hän yrittää kovasti skarpata, mutta hänen oma suhteensa on kuin rakkausromaanista sekin.

Madeleinen poikaystävä Leonard on maanisdepressiivinen, koska Eugenidesia kiinnosti ajatus ihmisestä, joka on samaan aikaan paras ja huonoin poikaystävä.

Kolmas päähenkilö on Mitchell, teologian opiskelija, joka on osin omaelämäkerrallinen hahmo. Myös Eugenides on matkustanut nuorena Intiassa ja lopettanut peseytymisen! Erityisesti hänellä on kuulemma Mitchellin kanssa yhtäläisyyttä kuitenkin uskonnolisten kokemusten tai pohdintojen suhteen.

Naimapuuhia sijoittuu 80-luvulle, koska Eugenides on itsekin ollut silloin nuori. Lisäksi tarinan sijoittaminen nykypäivään olisi tuonut mukanaan myös nykytekniikkaa. Nyt Madeleine joutuu kuulemma odottamaan puhelinsoittoja kotona – mutta olisipa Eugenides sijoittanut tarinansa mihin  aikaan tahansa, sen perusteema young love olisi kuulemma pysynyt samana.

Jenni Pääskysaari mainitsi, että Naimapuuhia on täynnä kirjavinkkejä – kuulostaa siis todelliselta lukutoukan kirjalta. Hän myös luonnehti kirjaa, että se on yhtäaikaa syvällinen ja paikoin todella hauska. Seuraavaksi Eugenidesilta on kuulemma tulossa novellikokoelma.

Mitäs muuta? Ainakin se kannattaa mainita, että Eugenides muisti olleensa Akateemisessa ennenkin. Ja hän kehui Korjaamon Literary Death Matchin tuomarina olemista kovasti. Kuulemma esiintyneet kirjailijat olivat niin eläytyviä, että hän melkein ymmärsi, mitä he lukivat, vaikka lukivatkin suomeksi. Riikka Pulkkinen oli esittänyt ikuisesti Eugenidesin mieleen jääneen tanssin!

Lopuksi Eugenides-aiheinen linkkilista:

Jeffrey Eugenides Nora exlibris -blogin haastattelussa

Kujerruksia-blogin Linnean raportti Literary Death Matchista

Naimapuuhia-arviot Ilselästä ja Helmi Kekkosen Sivulauseita-blogista

Omat arvioni Middlesexistä sekä Virgin Suicidesista

Jeffrey Eugenides kertoo uusimmasta romaanistaan The Guardianin videohaastattelussa

 

Lisää linkkivinkkejä otetaan vastaan! Ja aion lukea Naimapuuhia lähiaikoina, vaikka melkeinpä mieluummin lukisin taas Middlesexin. Tuli Akateemisen haastattelua seuratessa ihan ikävä sitä kirjaa!

Kommentit (11)
  1. Kiitos kommenteista! Vastailin jo aiemmin, mutta koneeni jumittui ja kommentti katosi. Uusi yritys…

    Reeta Karoliina, sanos muuta! Naimapuuhia kuulostaa aivan erilaiselta kuin Eugenidesin aiemmat teokset, tosiaan viihteellisemmältä ja aihekin on ainakin päällisin puolin tavanomaisempi. Yritän päästä kirjan kimppuun viimeistään ensi viikonloppuna, ellen jo tänä, katsotaan sitten, milllainen se on. Mielenkiintoista!

    Helmi K., tosiaan. Huomasin että olit kehottanut lukemaan kirjan nimestä huolimatta ja minäkin meinasin kirjoittaa samansuuntaista. Kommentoin varmasti tuota nimiasiaa jotenkin arviossani… Tuo Kujerruksia-blogin tieto Eugenidesin omasta reaktiosta suomenkieliseen nimeen oli kyllä hauska!

    Villasukka kirjahyllyssä, niin siis jos Naimapuuhia on yhtä hyvä tai jopa parempi kuin Middlesex, Eugenides on nero. Vaikea olisi uskoa, että hän olisi ylittänyt Middlesexin, se on minusta aivan ainutlaatuinen teos! Myös Virgin Suicides on todella omanlaisensa.

  2. Villasukka kirjahyllyssä
    23.3.2012, 11:43

    Voi että, jos kirjailija on mielestäsi lähellä maailman kunniakirjailijan arvonimeä niin pitänee tutustua hänen tuotantoonsa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *