Joyce tulee kaupunkiin

joyce.jpg

 

Kun kuulen nimen James Joyce, minua värisyttää kauhusta. Se eräs o-kirjaimella alkava kirja on ikuisesti kesken, vaikka pari vuotta sitten jopa organisoin nettikimppalukua siihen. Pääsin itse noin sivulle 60, kukaan muu ei lähtenyt kai edes kokeilemaan.

Vaan tänä vuonna on uusi mahdollisuus. Pentti Saarikosken Odysseus-käännös saa rinnalleen Leevi Lehdon Ulysseksen, joka julkaistaan aivan pian Gaudeamuksen toimesta.

Ulysseksen tapahtumat sijoittuvat päivään 16.6.1904 ja Dublinissa, kirjan tapahtumakaupungissa, on tuolloin tapana eläytyä kirjan maailmaan. Parin viikon päästä tuota päivää vietetään Helsingissäkin! Helsingin Bloomsdayna 16.6. ei voi kokoontua romaanin tapahtumapaikoille, mutta kaupunkia voi kiertää melkein koko päivän Joycen hengessä. On runomatineaa, virkistäviä ravintolapiipahduksia, jopa Joyce-karaokea – ja sa on vapaa kaikille.

Lisää tietoa kirjasta ja kirjatempauksesta saa Bloomsday Helsinki -tapahtuman Facebook-sivuilta.

Minua värisyttää ajatus Joyce-teemapäivästä. En osaa sanoa, johtuuko se kauhusta vai innosta. Marjis on ollut järkkäilemässä uuden suomennoksen kimppalukua, mutta en ole ainakaan vielä lupautunut mukaan, koska ainakaan ensimmäisen suomennoksen lukeminen ei mennyt niin kuin Ström… Alastalon salissa. (Hahah, pääsinpä sanomaan, että yhden mahdottoman kirjan olen kuitenkin lukenut!)

Oletko kiinnostunut Ulysses-suomennoksesta? Aiotko osallistua Bloomsdayhyn? Ja mikä kirja on osoittautunut sinulle mahdottomaksi lukukokemukseksi?

Minulle mahdottomia ovat olleet myös Umberto Econ Ruusun nimi ja Paul Austerin New York -trilogia.

9789524952262-150x210.jpg

Kuvat on napattu Gaudeamuksen sivuilta, joilla myös todetaan lohduttavasti ja kannustavasti: Tule ja ota selvää mikä on tämä teos, joka on käännetty kymmenille kielille, vaikkeivät edes irlantilaiset itsekään sitä täysin ymmärrä.

Kommentit (10)
  1. T-a, minä en ole lukenut Mantelia ollenkaan, enkä ainakaan sinun suosituksesi perusteella luekaan. 😉 Siitä tulee kyllä todella ristiriitainen ja jopa yksinäinen olo, kun tuntee lukevansa eri kirjaa tai ainakin eri tavalla kuin muut. Toisaalta on kyllä onni ja rikkaus, että sekä kirjoja että lukijoita on joka lähtöön!

    Liisa, kyllä minäkin kehuskelisin O:n lukemisella! Pahaa pelkään kuitenkin, etten tule koskaan kehuskelemaan… Ja Diiva on muuten jäänyt minullakin kesken, ja fiilis oli samanlainen kuin T-a:lla tässä keskustelussa: Tätäkö on kehuttu? Jätän kirjan kesken. Lisäisin vielä, etten tajunnut kirjasta mitään. Joskus se on harmittanutkin, mutta ei ilmeisesti traumaattisesti, kun en muistanut sitä ylitsepääsemättömiä lukukokemuksia ajatellessani. Ja luettuani Ihanat naiset rannalla olen alkanut pitää kaikesta muustakin Fagerholmin kirjoittamasta, vaikken ehkä saakaan hänen(kään) tuotantoaan koskaan luettua.

  2. Liisa_ Luetut lukemattomat
    1.6.2012, 18:28

    Minä olen lukenut Odysseuksen – ja kehuskelen asialla häpeämättömästi aina tilaisuuden tullen.  Olin jo innoissani osallistumassa Bloomsdayhinkin (se kun alkaakin naapurikirjastosta) kunnes tajusin etten ole silloin kaupungissa 🙁

    En tiedä, olenko myöskään niin suuri O-fani että jaksaisin lukea uuden suomennoksen.

    Keskenjääneitä kirjoja riittää, mutta vähemmän sellaisia jotka olisivat jääneet kaivelemaan. Monika Fagerholmia kyllä aion vielä kokeilla, sillä Diivan keskenjääminen harmittaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *