Kenelle kirjoja ja kirjakritiikkejä kirjoitetaan?

Törmäsin viikonloppuna kolumniin, joka sai minut hämmentymään perinpohjaisesti. 

Tuula-Liina Varis, kirjailija ja Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, kirjoittaa Kansan Uutisten sivuilla tärkeistä asioista, kuten kulttuurikritiikin arvostamisesta ja kirjailijoiden, kriitikoiden sekä freelancer-kirjoittajien usein kehnosta asemasta. Hämmennykseni ei kohdistunut koko kolumniin Sukupuutto vai nälkäkuolema, vaan kohtaan, jossa viitattiin kirjaan ja sen yleisöön:

Jokapaikanhöylät ovat todellakin ottaneet spesialistien paikan ainakin kirjallisuuskriitikoina. Netin blogi- ja peukutuskulttuurissa tilanne on pahin: tavaraa on paljon mutta laatua vähän, mielipiteitä rajattomasti, mutta asiantuntemusta niukasti. Taiteen tekijä, jolla on oikeus odottaa ammattikriitikon asiantuntevaa kommentaaria työstään, ei tästä mutuhutusta paljon kostu.

Kirjabloggari minussa olisi keksinyt tuosta kohdasta muutakin ihmeteltävää, mutta erityisesti häkellyin kohdasta ”taiteentekijä, jolla on oikeus odottaa ammattikriitikon asiantuntevaa kommentaaria työstään”.

Voi olla, että kyseessä olikin halu provosoida. Voi olla, että taitava kirjoittaja oli kirjoittanut tahallisen yksioikoisesti.

Mutta.

Intohimoisena lukijana ja kaikkein eniten juuri kotimaista kirjallisuutta rakastavana tunsin itseni naiiviksi ja hieman petetyksikin, tai hylätyksi. Ei kai kirjoja kirjoiteta (vain) kriitikoita varten? Ja eikö kriitikkojen tehtävä ole kertoa kirjoista lukevalle yleisölle, ei (vain) kirjailijalle?  Tai jos asiat ovat näin, mikä on lukijan paikka tai rooli? Ostaa kirja ja lukea – mutta pysyä pois oikeasta keskustelusta? Eivätkö suuren yleisön lukukokemukset kuulu kirjallisuuskeskusteluun tai kiinnosta kirjailijoita?

Myönnän, että saatan nyt itse lukea tekstiä liian yksioikoisesti ja provosoida kysymyksilläni. Enkä halua nyt paasata bloggarien roolista muuttuvassa mediakentässä; kaikkineen kiinnostava vastine Variksen kirjoitukseen löytyy jo Kritiikin Uutisista päätoimittaja  Aleksis Salusjärveltä. Totean vain, että suurin osa kirjabloggareista pitää blogiaan varmasti lukukokemusten takia – rakkaudesta kirjaan ja kirjallisuuskeskusteluihin, samoista syistä, joista on kautta aikojen pidetty lukupäiväkirjaa ja perustettu lukupiirejä. Me kirjoitamme itsellemme ja toisille lukijoille, koska lukeminen on meille elämäntapa ja harrastus – vaikka kyllä tätä mutuhuttua saavat toki kirjailijat ja kriitikotkin käydä lukemassa.

Tahtoisin toki – ja miten paljon tahtoisinkaan! – että kirjallisuutta ja sen parissa tavalla tai toisella työskenteleviä arvostettaisiin enemmän, ja myös konkreettisella tasolla, siis taloudellisesti. Mutta tahtoisin myös, että tavallista lukijaa ja tavallista bloggariakin arvostettaisiin. Onko naiivia toivoa, että monenlaisesta kirjatoiminnasta syntyisi yhdessä synenergiaa, ei leirejä?

Kuitenkin me kaikki lukutoukasta kirjailijaan ja kriitikkoon olemme kirjan asialla.

Kommentit (50)
  1. Katri / La petite lectrice
    9.7.2012, 10:38

    (Luen taas hieman jäljessä blogipostauksia, joten tämäkin kommentti tulee taas vähän perästä, mutta…)

    Itse aikoinani ilahduin suuresti kirjablogeista juuri siksi, että ne kirjoitti ”tavallinen” ihminen. Tai vähän sama pätee kaikkiin blogeihin – niiden takana on joku, joka on tarpeeksi samanlainen kuin minä.

    Toki kriitikoidenkin arvosteluja luen toisinaan, mutta vähemmän. Ei vain ole minun juttuni lukea hienoilla termeillä ja kiemuroilla kyhättyä arvostelua, jonka on väsännyt joku kirjallisuusanalyytikkomikälieprofessoriehkä. Eikä siinä, etteikö SEKIN olisi hyvä juttu ja enkö kaikkia kirjallisuutta opiskelleita ja opiskelevia arvostaisi, mutta kun itse on ihan tavallinen lukija, niin jonkun toisen tavallisen lukijan arvostelut ehkä osuu ja uppoaa paremmin.

    Kirjablogit on minulle ainakin enimmäkseen paikka pongata hyviä kirjoja. Kun joku kirjoittaa ”tämä on hyvä, lukekaa se” niin kiinnostun. Kun joku tekee syväanalyysin kirjan kielestä, saatan skipata sen, ELLEN ole jo kirjaa lukenut, sillä muuten en koe saavani siitä mitään irti.

    Kirjat ovat kaikille ja jokainen sanokoon mielipiteensä. Ja eiköhän jokainen löydä netin syövereistä ne itseään kiinnostavimmat paikat lukea kirjoista. On ne sitten ammattilaisen tai vähemmän ammattilaisen kirjoittamia.

  2. Paula, kiitos kommentista ja samaa mieltä olen sinunkin kanssasi! 

    Olin viikonlopun mökillä ja väistämättä tuli sielläkin mieleen, että tavallisilla lukijoillakin on väliä ja vähän vaikutusvaltaakin. Vanhempani saivat minulta taannoin yhden Tapio Koivukarin kirjan, jonka olin hankkinut Sallan lukupäiväkirjan bloggauksen takia. Nyt vanhemmillani on muitakin Koivukarin kirjoja, eli ainakin muutama kirjaostos on tullut tehtyä ja vielä useampi lukukokemus koettua. Pieniä puroja toki, mutta mites se sanonta pienistä puroista menikään… Suositteluhan on päivän sana muutenkin, miksei sitten kirjamaailmassa?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *