Kirjastorakkautta! Kaisa-talo ja Helsingin yliopiston kirjasto

kaisatalokaisatalo_046.jpg

Modernia arkkitehtuuria, raikkautta, valoa, designtuoleja, lukunurkkauksia, työpöytiä, kokoustiloja, lehtiä – ja kirjoja, kirjoja, kirjoja! Kävin tutustumassa Kaisaniemen Kaisa-taloon ja Helsingin yliopiston juuri avattuun uuteen kirjastoon. Upea! Ihana! Inspiroiva! Kirjaudun jatko-opiskelijaksi, että saan luuhata tuolla kaiket päivät.

kaisatalokaisatalo_010.jpg

kaisatalokaisatalo_011.jpg

kaisatalokaisatalo_016.jpg

 

kaisatalokaisatalo_027.jpg

kaisatalokaisatalo_014.jpg

kaisatalokaisatalo_007.jpg

kaisatalokaisatalo_005.jpg

 

kaisatalokaisatalo_034.jpg

kaisatalokaisatalo_024.jpg

kaisatalokaisatalo_030.jpg

Ylimmästä kerroksesta löytyi sympaattinen ulkoterassikin.

Pää meni pyörälle! Siksi jätän kerrankin lätisemättä sen enempää ja vinkkaan vain, että lisää tietoa sekä kirjastosta että siellä vielä huomenna järjestettävistä tutustumiskierroksista saa täältä.

kaisatalokaisatalo_035.jpg

P.S. Se pitää kuitenkin vielä sanoa, että kirjastossa oli tosi paljon opiskelijoita ja lisäksi kaltaisiani ihmettelijöitä. Rajasin heidät kuitenkin pois kuvista.

Kommentit (19)
  1. Kirjastoilija, hyvä muistutus tuo Kansalliskirjasto. Se tuntuu jotenkin niin akateemiselta, että helposti ajattelee, että sinne ”saavat” mennä vain tutkijat, mutta onhan se kaikille avoin! Itse olen käynyt siellä lähinnä vain näyttelyissä ja paikkaa ihailemassa.

    Päivän Hesarin jne. OK, kukin pitäköön kirjastomielipiteensä.:) Mielenkiintoista kuulla Susan Cain -lukukokemuksesta. Tässä asiassa olen aivan samaa mieltä: tosiaankin hemmetin hyvä yleisesitys ja minusta erittäin hyödyllistä luettavaa monenlaisille ihmisille. Kirjasta oli juuri juttua Luetut, lukemattomat -blogissakin.

  2. päivän hesarin innoittamana tulin taas paikalle...
    30.1.2013, 09:57

    Jenni:

    Let’s just say we agree to disagree, shall we?

    Kirjastoilija:

    Mainitsemasi Kansalliskirjasto on itselleni ollutkin se kirjasto jossa olen parhaiten viihtynyt – vaikka en sieltä kyllä mitään varsinaisia soppia ole onnistunutkaan löytämään.

    Mitä ilmeisemmin sinun (ja monen muun) privaatin sopen käsitys eronnee jollain perustavalla tavalla omasta määritelmästäni.

    Itse olen suosiolla paennut Kansalliskirjastossa ylimpään kerrokseen. Siellä jengiä käy niin harvakseltaan, että suurimmaksi osaksi saa olla ihan rauhassa. Mutta ei sielläkään mitään privaatteja soppia ole…

    Ja ei, en mä vastusta uudenaikaista (mitä ikinä sillä sitten halutaankaan sanoa) suunnittelu – ainoastaan huonoa sellaista. Ja huono tässä tapauksessa on sellaista jossa otetaan vaan yhdenlainen ihmistyyppi huomioon.

    PS. Toivotaan, toivotaan, että tämän postauksen jälkeen mun ei enää tarvitse tulla tänne oikomaan harhaisiksi syystä taikka toisesta jääneitä käsityksiä. Kehotan epäileviä tuomaita edelleen vierailemaan itse Kaisa-kirjastossa jotta ei tarvitse mutuilla. Ei niitä soppia nyt vaan sieltä löydy. Piste.

    Joka tapauksessa hyvvee kevään odottelua ihan kaikille ihmisille sukupuolesta ja muista vaivoista riippumatta.

    PPS. Jenni: pyysin vanhalta seniililtä (no, ei oikeasti ole) äidiltäni joululahjaksi lainaamaan paikallisesta kirjastosta tuon Susan Cainin riipustuksen introverteista (kun helmet -kirjastoista ao. kirjan olisi saanut käsiinsä varmaan jo heti vuonna 2017). Anywho, luin sen parissa päivässä ja kyllä se kolahti itsellenikin – vaikka olenkin suulas ja muutenkin ärsyttävä piruparka. Eihän tuota tieteelliseksi rigidiksi voi kukaan väittää, mutta hemmetin hyvä yleisesitys aiheesta kuitenkin ja vieläpä sellainen opus joka tarjoaa monia mielenkiintoisia kysymyksiä/olettamuksia/uskomuksia aiheista joista harvemmin puhutaan – tai on haluttu puhua. Kyllä tuota ihan tärkeäksikin kirjaksi/puheenvuoroksi voisi väittää. Suosittelen muitakin lukemaan vaikkei introverttia itsessään niin näkisikään…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *