Lukuromaanit: mitä suosittelet, mitä luettaisiin yhdessä?

lukuromaanit.jpg

 

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni paria asiaa: mistä on hyvät lukuromaanit tehty ja olisiko joku vanha suosikkikirja kiva lukea yhdessä, lukupiirimäisesti? 

 

Miellyttävämpää kuin kaunokirjallisuus?

 

Lukuromaaniaihe on saanut pontta, kun olen siivoillut kirjahyllyjä ja löytänyt vanhoja suosikkejani. Toisaalta tämän kevään uutuuksissakin on vielä monia, joiden lukemista odotan jo siksi, että olen saanut muiden arvioista käsityksen, että kirjat vievät mennessään sellaisella upottavalla tavalla, niin kuin lukuromaanit vievät. Teksti on laadukasta ja sujuvaa, luottamusta herättävää, ihailtavaa ja ihastuttavaakin. Tarinassa voi olla rankkojakin käänteitä ja rumia asioita, mutta kauheuksilla ei mässäillä. Minulle lukuromaani-sana ei merkitse  juonivetoista ja viihteellistä naistenromaania (kaikki kunnia niillekin!), vaan kirjaa, jossa kieli ja tarina ovat tasapainossa. Usein lukuromaaneihin liittyy jonkinlainen elokuvamaisuus, kohtaukset ovat kiinnostavia yhdessä ja erikseen. Tietenkin lukuromaania(kin) on vaikea määritellä täsmällisesti, sillä se, miten kunkin kirjan milloinkin kokee, riippuu aika monesta seikasta, omista fiiliksistä ja elämäntilanteesta lähtien.

On myös melko vaikeaa sanoa, miksi kaikki kaunokirjallisuus ei mielestäni istu ”lukuromaanin” kategoriaan. Monet lempikirjailijani ovat esimerkiksi ehkä hieman enemmän kieli- kuin juonipainoitteisia, ja heidän teoksensa enemmän ”kaunokirjallisia” kuin lukuromaaneja, jos lukuromaaneihin liittyy tietynlainen miellyttävyys ja helppous – ymmärtääkö kukaan, mitä yritän sanoa?

 

Lukuromaanisuosikkeja – mikä luettaisiin huhtikuussa?

 

Hiljattain lukemistani lukuromaani-kategorian kirjoista tulee mieleen tietenkin Katja Kallion hienostunut Säkenöivät hetket. Historialliset romaanit ovat muutenkin usein hyviä lukuromaaneja, muiden hyvyyksiensä ohella. Olen palannut usein mielessäni tapaninpäivän suururakkaani, Kaari Utrion Sunnevaan: sen lukeminen oli yksinkertaisesti ihanaa. Aina kehumani Jeffrey Eugenidesin teokset, etenkin Middlesex, ovat oivallisia myös lukuromaaneina. Kirjahyllyraivauksen yhteydessä olen törmännyt kirjoihin, joita olen ainakin aikoinaan pitänyt juuri oikeanlaisina lukuromaaneina ja jotka kaikki haluaisin joskus lukea uudestaan. Esimerkiksi:

 

Virpi Hämeen-Anttila: Alastonkuvia

Zadie Smith: Kauneudesta

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

 

Kuten huomaatte, Jumalat on löytynyt!  Hirveän sekoiluraivon jälkeen se havaittiin sekä minun että toisen siskoni kirjahyllyssä. Olen jo lukemassa kirjaa (se on edelleen ihana, kirjoitan pian!), joten rajaan sen ulos lukupiirikysymyksestä, mutta muiden listaamieni kirjojen osalta kysyn: kiinnostaisiko jotakuta muutakin lukea Alastonkuvia, Kauneudesta, Kaikki mitä rakastin tai Aikamatkustajan vaimo? Jos olet kiinnostunut jostakin em. teoksesta, kerro se kommenttilaatikossa viimeistään ke 10.4., ja lupaan lukea eniten kiinnostusta herättäneen kirjan huhtikuun loppuun mennessä. Olisi hauskaa, jos edes muutama muu innostuisi lukemaan saman kirjan, niin voitaisiin sitten keskustella siitä yhdessä.

Idean tällaiseen kimppalukuun olen saanut arvatenkin Lilyn lukupiiristä, joka jatkuu taas tällä viikolla. Ajattelin, että olisi hauska lukea yhdessä myös jokin vähän vanhempi kirja, sellainen, joka löytyy jo monen hyllystä tai ainakin kirjastosta.

 

Vinkkaa oma suosikkisi

 

Miltä kuulostaisi? Kerro ainakin oma lukuromaanisuosikkisi. Ties vaikka siitä tulisi vaikka toukokuun kimppalukukirja, jos muutkin innostuvat kirjasta.

Kommentit (16)
  1. Ihana postaus! Alkoi tuntua, että kirjamakuni on nimenomaan lukuromaani. Haluan vielä korostaa, että nimitys ei vähennä kirjan taiteellista arvoa! Itse en miellä ominaisuudeksi välttämättä miellyttävyyttä ja helppoutta sellaisella tasolla, että kirjoittaja tekisi (ideaalitapauksessa) kompromisseja kirjan laadun suhteen, vaan että hyvä (luku)romaani on niin hallittu, että se ei kolise, pysähdy paikoilleen tai ala itseriittoiseksi. Sen sijaan kieli on tarkkaa ja tilanteeseen sopivaa, mahdollisesti eleetöntä sikäli, että se antaa tilaa tarinalle. Kuulostaa mahdollisimman kuivalta…

    Omia suosikkejani ovat:
    Evelyn Vaugh: Mennyt maailma
    Melkein kaikki Ian McEwanilta
    Siri Hustvedt
    Juha Itkonen
    Michael Ondaatje: Englantilainen potilas
    A.S.Byatt
    Monica Fagerholmin Säihkenäyttämö-sarja
    Neil Gaimanin American gods

  2. Kiitos kaikille! Tulee ihana olo jo ihanien kirjojen ajattelusta. Luulenpa, että haluan lukea näistä kirjoista ainakin pari, kolme lähiaikoina ja yhden sitten kesällä. Palailen huomenna tarkempiin suunnitelmiin.:)

    Mietin ensin, voisiko Shriverin mitään kirjaa mainita lukuromaanina, kun hän kirjoittaa kuitenkin aika kriittisesti ja ilkeästikin toisinaan. Syntymäpäivän jälkeen on kuitenkin romaani, jota luin yötä päivää kuin upottavinta lukuromaania ja lukemisen jälkeen ”pakotin” ystäviäni lukemaan ko. kirjan. Eli sitä ainakin suosittelen, jos lukuromaanin vaatimuksiin ei kuulu romanttisuus.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *