Luontokirjojen puolesta

juha-karhunkaksikesaa.jpg

 

Niitä ostetaan jouluna ja  isänpäivänä. Niitä sijoitetaan sohvapöydille, tai yöpöydälle odottamaan, että ne tulisivat  luetuiksi, ei vain katsotuiksi.

Jotkut sanovat niitä huijauksiksi, lavastuksiksi. Ne maksavat liikaa. Ja että nykymaailmassa hienoja kuvia ja tarinoita löytää muutenkin, vaikka täältä internetistä. Ne ovat tylsä ja menneen ajan juttu.

Mitä ne ovat? Luontokirjoja. Ja minusta ne eivät ole ollenkaan tylsä tai vanhanaikainen juttu.

Tällaisia olen pohdiskellut viime päivinä. Olimme kesäreissullamme pari päivää Rukan-mökillä, jossa oli useita Lappiin ja etenkin Kuusamon seudulle sijoittuvia kirjoja. Lisäksi kävin Kuusamossa Suomen kenties tunnetuimman luontokuvaajan Hannu Hautalan luontokuvakeskuksessa; hyvin kiinnostava paikka.

Mökkikirjoista jäi mieleeni erityisesti Helsingin Sanomien julkaisema Juha-karhun kaksi kesää. Kirja on aivan huikea niin kuviensa kuin sisältönsä suhteen! Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen on tehnyt moniosaisen juttusarjan, jossa hän lähtee pitkän linjan luontoihmisten ja -kuvaajien kanssa luontoon, milloin minnekin päin Suomea ja minkäkin eläimen jäljille.  Tuo juttusarja löytyy Juha-karhun kaksi kesää -teoksesta kokonaisuudessaan. Tunsin suurta mielenkiintoa, riemua ja vähän nk. myönteistä kateuttakin lukiessani: ajatella, että tuollaista maisemaa on ja että joku viettää aikaansa luonnossa kulkien, havaintoja tehden, valokuvia ottaen. Ja joku toimittaja on saanut noin hienon juttusarjan kirjoittaakseen. Ei uskoisi, että esimerkiksi artikkeli kyykäärmeistä ja niiden kuvaamisesta voi olla tavattoman monipuolinen ja mieleenjäävä, mutta niin vain oli.

Juha-karhun kaksi kesää oli siis suuri elämys. Jos omistaisin tuon kirjan, palaisin siihen uudelleen ja uudelleen. Niin teen tärkeiden luontokirjojen kanssa. Suosikkejani eivät ole niinkään pelkät tietoteokset, vaikkakin esimerkiksi mainio Linnut äänessä -ääni-kuva-tietokirja on meillä aina hollilla. Rakastan kirjoja, joiden parissa voi paitsi oppia asioita myös kokea esteettisiä nautintoja ja rauhoittua kauniiden kuvien ääreen. Viime vuosien suosikkejani ovat mm. Heikki Willamon Hirven klaani, Kaj FagerströminRisto Rasan ja Heikki Willamon yhteisteos Viimeiset vieraat – elämää autiotaloissa Viimeiset vieraat – elämää autiotaloissa sekä Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Tree people, puiden kansa.

Tuo esteettinen nautinto ei liity vain luontoestetiikkaan vaan siihen, että luontokirjoilla on minusta tärkeä tehtävä myös kirjojen esinearvon puolustajina.

Esimerkiksi Maahenki-kustantamon julkaisut, niin luonto- kuin muutkin teokset, ovat poikkeuksetta kauniita niin visuaalisesti kuin ihan esineinäkin; kustantamon teoksia onkin valittu vuoden kauneimmiksi kirjoiksi. Maailmassa, jossa bulkkipokkareita tulee vastaan joka kioskilla – eikä tämä ole niitä vastaan, niilläkin on paikkansa kirjojen kentässä – ja osa kirjasisällöstä on jo siirtynyt tai siirtymässä voimakkaasti sähköiseen muotoon, näillä visuaaliset kirjat voivat olla kirjojen esinearvon säilyttäjiä ja ehkä keskustelun herättäjiäkin. Vaikka e-kirja on monessa suhteessa hyvä asia ja tuo näihin ”elämystietokirjoihinkin” aivan uusia mahdollisuuksia, perinteisellä kirjallakin on toivon mukaan yhä paikkansa. Toki nuo kirjat voivat olla muitakin kuin juuri luontokirjoja. Mutta luontokirjoilla on sekin hyvä puoli, että yksi ja sama kirja miellyttää usein hyvinkin eri-ikäisiä ja erilaisia lukijoita.

Seuraava luontokirjahankintani on jo selvillä. Se on Heikki Willamon niin ikään jossain luonto- ja taidekirjan välimaastossa liikkuva Vuosi metsässä. Kirjan kuvista on myös tulossa syksyllä näyttely Helsinkiin. Parhaillaan näyttely on Kristiinankaupungissa.

 

Luetko tai katseletko luontokirjoja? Mitkä tai millaisia ovat suosikkiteoksesi?

 

Tietoa kirjoituksessa mainituista teoksista:

Jouni K. Kemppainen: Juha-karhun kaksi kesää 

Jan Pedersen (toim.): Linnut äänessä

Heikki Willamo: Hirven klaani

Kaj Fagerström, Risto Rasa, Heikki Willamo: Viimeiset vieraat – elämää autiotaloissa

Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Tree People, Puiden kansa

Heikki Willamo: Vuosi metsässä

 

Kommentit (6)
  1. Vitamiini, minäkin haluaisin sen Maailman eläimet äänessä -jatko-osan. Olen katsellut sitä usein kirjakaupassa. Saimaannorppakirja kuulostaa varsin kiehtovalta! Ja aivan samaa mieltä, luontokirjat ovat ainakin minulla juuri luetuimpia kirjoja.

    Kirjakaupantäti, sepä se, että luontokirjat ovat usein melko tyyriitä. Vaikka ymmärtäähän sen… Tuosta saaristokirjasta en ole kuullutkaan enkä Benjam Pöntisen teoksista. Kiitos vinkistä! Minä en ole tainnut lukea yhtään varsinaista eräromaania, mutta esim. Huovisen Havukka-ahon ajattelijassa nautin suuresti myös luonnon kuvauksesta.

    Vierailija, samaa mieltä Viimeisistä vieraista! Kirjasuosikkejani listatessani huomasin, että Willamo on ollut mukana melkein joka kirjassa. 🙂 En ole kerännyt hänen teoksiaan tietoisesti, mutta nähtävästi hänen teoksissaan on jotain minuun kovasti vetoavaa…

  2. Willamon teos myöskin, eli Viimeiset vieraat oli todella hieno!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *