Mistä kirjasta jäi tyhmä olo?

id-10021906.jpg

Lukutoukan painajainen: kirja on luettu, mutta muistikuvat ovat pelkkää tyhjää.

Kirjaviisaus on kyllä tuttu käsite, mutta viime aikoina olen miettinyt kirjatyhmyyttä. En tarkoita tilannetta, kun ei tunnista yhtään kirjallisuuspalkintoehdokkaana olevaa teosta, enkä niinkään sitäkään, kun ei ihastu kirjaan yhtä paljon kuin muut lukijat; minulle kävi niin esimerkiksi Katja Ketun Kätilön kanssa. Tarkoitan sitä, että joskus kirjaa lukiessa tai jopa sen kokonaan luettuaan tuntee olonsa yksinkertaisesti tyhmäksi

Juuri äsken minulla oli kyllä tykkäämättömyys-epäymmärrys-yhdistelmäkokemus, sen Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi -romaanin kanssa. Minusta kirja oli epäuskottava muun muassa sen suhteen, millaisia muistoja päähenkilöllä oli. Sitten Facebookissa esitettiin tulkinta, että juuri muistot ja niiden häilyvyys olivat kirjan sanoma. Mietin, olinko kadottanut jonkun hienon tason ja lukenut kirjaa liian konkreettisesti. Sittemmin Kirsin kirjanurkan Barnes-keskusteluun tuli suora kommentti. Kommentoija sanoi: ”Minulle jäi kirjasta sellainen olo, että olen tyhmä, kun en tajua.”

Tyhmyyttä on liikkeellä. Sain tällä viikolla myös paljon ja hankaliakin teoksia lukevalta sukulaiselta tekstiviestin: ”Oletko lukenut José Saramagon Baltasar ja Blimundaa? Olen yrittänyt, mutta ei etene. Kauhean rönsyilevät virkkeet ja kerronta. Huh.” Minulla ei ole Saramago-kokemusta lainkaan, mutta tiedän tuskailijan onnistuneen lukemaan muita Saramagon teoksia.

Minulle eniten tuskaa ja tyhmää oloa ovat aiheuttaneet kirjat, jotka olen aloittanut useaan kertaan, mutta en ole edennyt alkua pidemmälle, esimerkiksi Umberto Econ Ruusun nimi ja Paul Austerin New York -trilogia. Margaret Atwoodin Yli veden -teoksesta tai Antti Hyryn Uunista, josta kuitenkin pidin, ei jäänyt mieleen kuin epämääräisiä häivähdyksiä. Olen lukenut molemmat teokset lukupiiriä varten ja viimeistään lukupiiritapaamisessa huomannut, että olen tyhmä, en osaa sanoa teoksista mitään. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun yrittää lukea kirjaa illalla viime voimillaan vuoteessaan? Kirja sekoittuu uneen ja vaikka lukisi saman kohdan moneen kertaan, mieleen jää vain epämääräinen aavistus tekstin sisällöstä ja tarkoituksesta. Joistakin kirjoista sellainen olo jää ihan valveilla lukiessakin! (Tuo Atwood kyllä harmittaa, koska sittemmin olen lukenut ja ymmärtänyt monia hänen teoksiaan, tuohon hankalaan pitää vielä joskus palata.)

 

Kerro, mistä kirjasta jäi tyhmä olo ja miksi!

 

kuva: Free digital photos

 

 

 

Kommentit (31)
  1. Ihana keskustelu! Mulla on kans ollut ongelmia Paolon kanssa, jotka olen ratkaissut niin, että en enää edes yritä. Erlende Loen tuotannosta en myöskään saa mitään otetta, siitä jos mistä jää ihan mäntti olo.

    Mutta Virginia Woolf, parasta kesälukemista ikinä! Palaan Woolfiin yhä uudestaan, samoin kuin Kunderaan.

  2. Reeta / Les! Lue!
    29.5.2013, 07:59

    Ensimmäisinä tulee mieleen Iris Murdochin ”Meri, meri” ja Virginia Woolfin ”Aallot”. (Oho, sopiipas nimetkin hyvin yhteen!) Molempia olen aloittanut, mutta en päässyt pitkälle. Molemmat AION kyllä vielä joskus ehdottomasti lukea! Usein tyhmä olo nimittäin tulee kirjoista, jotka vaativat aikaa. Siis sellaisista, joihin pitäisi keskittyä oikein kunnolla, mutta kiireisen arjen keskellä ei ehdi, vaan siirtyy sitten mieluummin johonkin nopeasti hotkaistavaan. Usein käy nimittäin niin, että ne ensin vaikeilta ja ylivoimaisilta tuntuvat kirjat ovatkin ihania, kun ne lukee toisessa tilanteessa ja rauhallisemmin.

    Aikoinaan yritin myös Paolo Coelhoa, joka hämmensi ja mietin pitkään, että kumpi tässä nyt on tyhmä, minä vai Paolo, kun en vaan saanut kehutuista kirjoista irti yhtään mitään. Päätin sitten, että sillä kertaa tyhmä oli kyllä ihan vaan Paolo. 😉

    1. Reeta, nyt kun mainitsit Woolfin, niin minulla jäi Majakka kesken… Mutta aion minäkin vielä palata sen pariin JA lukea sen JA pitää siitä. Ja toivon mukaan vähän ymmärtäkääkin. Olen huomannut aivan saman, että toisessa tilanteessa vaikealta tuntunut kirja voikin olla aivan erilainen.

      Olen samaa mieltä, Paolo on tyhmä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *