Noble Smith: Konnun kootut viisaudet
Puuh. Kävimme mieheni kanssa juuri viemässä pienen joulumuistamisen naapuriin, ja naapuripariskunta kertoi olonsa olevan kodin hidas näinä lyhyinä (mutta jo pidentyvinä!) talvisina päivinä. Me taas totesimme olleemme tänään hyvin nopeita: sen siitä saa, kun ei siivoa, osta jouluruokia, paketoi lahjoja, etsi koristeita (jotka ovat yhtä etsimättä), tee mitään ajoissa. Puuhakkaasta päivästä huolimatta olen ehtinyt lukea mitä hauskinta kirjaa, Tolkienin ajatuksiin perustuvaa elämäntaito-opasta Konnun kootut viisaudet. Kirjoittaja Noble Smith tunnustautuu suureksi Tolkien-faniksi ja idolinsa tavoin myös Suomi-faniksi. Ja hänestä Suomessa asuu ”kokonainen Keski-Maa-intoilijoiden kansakunta”!
Ja kyllä kai hobiteissa ja suomalaisissa jotain samaa onkin. Noble nimittäin kehottaa elämään sopusointuisesti ja mukavasti hobittien tavoin, mm. itse ruokaa viljellen tai sitä sienestämällä ja marjastamalla hankkien. Hän kertoo ihmisistä, jotka kaipaavat kodikasta hobitinkoloa itselleen: takkatuli, paljon puuta, sopivan ahdasta ja pienimuotoista. Kuulostaako suomalaiselta kesämökiltä? Noble kannustaa myös nukkumaan kunnolla, ja hyvään uneen taas auttaa päivän puuhastelujen jälkeen kuuma kylpy. Tai sauna, lisäisi suomalainen.
Vaikka Konnun kootut viisaudet on elämäntaito-opas, ei siitä löytynyt mitään ainakaan minun elämääni mullistavaa. Kirja on kuitenkin todella sympaattinen, eikä vähiten siksi, että se muistuttaa Hobitti– ja Taru Sormusten Herrasta -lukukokemuksista. Rakkaat ja intensiiviset lukukokemukset ovat tärkeitä! Noble kertoo kokeneensa sen omakohtaisesti, kun hän menetti parikymppisenä väliaikaisesti puhekykynsä, ja kasvotkin muuttuivat uuden näköisiksi leikkauksen takia. Tunnistan tunteen, vaikken ole koskaan mykkä tai esim. erityisen yksinäinen ollutkaan.Ote sivulta 166:
Taru Sormusten Herrasta oli yksi niistä asioista, jotka pitivät minut tuona aikana henkisesti terveen kirjoissa. Luin sitä lohdutukseksi yhä uudelleen. Halusin unohtaa runnelluksi tulemisen aiheuttaman tuskan ja nöyryytyksen. Tolkienin lukeminen tuntui vanhan ystävän kanssa olemiselta ja iloiselta keskustelulta hänen kanssaan – keskustelulta, jota en voinut tosielämässä käydä.
Eniten nautin kirjassa kuitenkin siitä, että siinä oli lainauksia Tolkienin teoksista sekä konkreettisia vinkkejä hyvään hobittimaiseen elämään. Minun on pakko perustaa kirjan ohjeiden mukainen pienen pieni hobittipuutarha pihallemme ensi kesänä – etenkin kuin keräilen muutenkin kirjallisia kasveja, eli kasveja joiden nimi viittaa tavalla tai toisella kirjallisuuteen. Voisin myös yllättää vaikkapa lukupiirimme tarjoamalla hobittikeittoa!
Tai sitten voisin keskittyä vain siihen jossa olen paras, lukemiseen ja syömiseen. Bilbon sanoin:
Takka on oikein kodikas, ruoka on erinomaista. Mitä siitä muuta voisi toivoa?
Yhden asian kyllä toivoisin: jos joku on jo nähnyt Hobitti-leffan, kertokaa, millainen se oli!
Noble Smith: Konnun kootut viisaudet (The Wisdom of the Shire: A Short Guide to a Long and Happy Life, 2012). Wsoy, 2012. Suom. Tero Valkonen.
Susali, kiitos kannustavasta kommentista! Hyvä kuulla, että leffa oli sinusta noin onnistunut, sillä menen katsomaan sitä tänään. Luulen, että pidän leffasta jo siksi, että on hauskaa päästä pitkästä aikaa ”joululeffaan” katsomaan Tolkien-filmiä ja samalla porukalla, jolla aiemmatkin on katsottu.
Mä pidin Hobitista kyllä kovasti. Olen kyllä tykästynyt moniin action-leffoihin, eli ehkä en vaan ymmärrä liian rymistelyn kritisointia. Mutta mielestäni elokuvan kokonaisvaltainen tunnelma on kohdallaan ja Bilbo ärsyttää minua yhtä paljon kuin kirjassakin =D
Kivasti on myös saatu syvyyttä päähahmoihin, Thorin on mieletön! Ja musiikit taattua TSH-tasoa, kääpiöiden laulut nappaavat täysillä mukaan tunnelmaan, voisi hyvin itse olla mukana takkatulen ympärillä hyräilemässä.
Ja vielä kun näki 3D HFR:n. Suhtauduin HFR:än vähän epäilevästi etukäteen, mutta oli kyllä kaunista katsottavaa