Terveisiä Kalevalakehdosta!
Olen vihdoin tutustunut Helsingin Seurasaaren Kalevalakehtoon eli amerikkalais-suomalaisen arkkitehtiopiskelijaryhmän luomaan moderniin rakennukseen, joka symboloi Kalevalaa. Rakennus nousi Seurasaaren Länsiväylän puoleiseen kärkeen jo kaksi kesää sitten, mutta näin kauan kesti ennen kuin sain käytyä sitä katsomassa.
Osoittautui, että Kalevalakehto on kuin sekoitus avaruusalusta ja tynnyrisaunaa: jotain uutta, jotain vanhaa.
Puinen, pieni rakennus oli vain lasiovin suljettu päistään; seinien yläosassa oli pienet ikkunat ja Iittalan tuikuin koristellut ikkunalaudat; sisällä oli muutama puinen penkki.
En tiedä, oliko paikassa mitään muuta erityisen kalevalamaista kuin kannelmainen muoto. Runsas puun käyttö on toki suomalaista. Pidin erityisesti ulkoseinistä. Ne olivat jo hieman harmaantuneet, mutta tuoksuivat houkuttelevasti yhä tuoreelta puulta.
Eniten taisin kuitenkin innostua Kalevalakehdon sijainnista: keskellä kaikkea ja samaan aikaan kaukana kaikesta. Voisin kuvitella, että tuolla olisi hieno istua kynttilänvalossa syysmyrskyllä – kunhan matka takaisin kaupunkiin ei olisi yllättävän pitkä.
Periaatteessa syysmyrskyillanvietto Kalevalakehdossa olisi oikein mahdollinenkin. Seurasaarisäätiö vuokraa rakennusta pieneen 30 euron hintaan, ja Kalevalakehto on Seurasaaressa vielä ensi kesänkin. Lisätietoja täältä.
Oli muuten todella hauskaa monen vuoden tauon jälkeen kiertää koko Seurasaari! En käynyt rakennuksissa sisällä, mutta silti tuli paljon kiinnostavaa ja hauskaa vastaan. Hienojen maisemien ja rakennusten, uteliaiden kurrejen ja röyhkeiden hanhien lisäksi nähtiin mm. hauska valokuva Seurasaaren v. 1906 perustetun uimalan opastaulussa.
Oletko kuullut Kalevalakehdosta tai käynyt katsomassa sitä?
