Kahdesta saman katon alla kirjoittavasta on sanottavaa suunnattoman paljon. Se vain ei ole erityisen hauskaa.

Kirja on hieno, hyvä ja tärkeä, yksi rakkaimmista ja pohdituttavimmista. Olen lukenut sen nyt kahdesti, mutten ole kirjoittanut sitä kertaakaan. En osaa, lukukokemus on liian suuri. Kuitenkin juuri sellaisista lukukokemuksista pitää kirjoittaa. Siksi päätin listata, miksi kaikkien kannattaisi lukea Märta Tikkasen omaelämäkerrallinen Kaksi – kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta.

Muun muassa tämän takia:

Se kertoo kirjoittamisesta ja  kirjoittamisen pakosta: 

JOLLEN olisi alkanut kirjoittaa, hän ja minä ja rakkaus olisimme eläneet onnellisina kuolemaan asti.

***

Se kertoo äitiydestä:

Osa minusta kuunteli yhä eikä tajunnut juonta, elämä jossa minun ainoa nimeni oli Mamma ja ainoa tehtäväni oli tyydyttää muiden tarpeita oli kovertanut identiteettiäni tavalla jota en voinut uskoa mahdolliseksi jollen olisi itse kokenut sitä.

Ja suurperheen ja uusperheen elämästä:

Meidän arkemme oli kovin työlästä, lisäriesoina taloudelliset ongelmat kasvan lapsikatraan kanssa ja kaski huollettavaa perhettä.

Siitä, kun perheessä on erityislapsi:

Vaikeimpia asioita Henrikin ja minun välillä oli kautta aikojen ollut Henrikin vastahakoisuus myöntää, että hänen tyttärellään on jokin heikkous ja että tämä heikkous vaikuttaa tytön mahdollisuuksiin ja vaatii toimenpiteitä. 

Mutta miten tärkeä hänkin on:

Henrikin ilo ja ylpeys lapsistaan, halu tuottaa heille onnea antamalla heille lahjoja joista je eivät osanneet uneksiakaan oli hänelle vastustamaton. Sofian hevosinto oli aitoa ja yhtäkkiä hän oli 11-vuotiaana puolikkaan hevosen omistaja – – 

***

Se luo ajankuvaa:

Nykyajan nuorilla feministeillä ei ole aavistustakaan, millaiselta näytti arkipäivä tuon ajan älyllisesti kunnianhimoisista pikkulasten äideistä, jotka olivat valinneet ammattiin ja uraan tähtäävän kumppanin.

***

Se kertoo siitä, millaista on, kun puoliso juo:

Pitkään uskoin myös että ylen monet merkilliset vaikeudet ilmaantuivat tielleni sattumalta. Että ryyppyputki alkoi juuri kun minun piti saada jokin tutkielma valmiiksi ja puhtaaksikirjoitetuksi.

Miltä lapsista tuntuu, kun isä juo:

Yhden ainoan viikon aikana talvella 1979 tuli jokainen lapsi vuorollaan ilmoittamaan kukin tavallaan saman asian: He eivät aio katsella miten Henrik juo itsensä hengiltä. He eivät kestä. Jotain on tehtävä.

***

Ja kun puoliso sairastuu vakavasti:

– Aha te olette kotona, toivottavasti teillä on ollut hyvä päivä. Minä sain juuri tietää että minulla on leukemia ja kymmenen päivää elinaikaa.

***

Suhteesta, jossa on vaikeaa mutta intohimo säilyy:

Ja siinä hän seisoi ovella ja nauroi ja täytti kaiken. Vedimme henkeä, lähestyimme toisiamme varoen, äkkiä ujoina. Meille oli liian suurta, liian ylenpalttista saada hipaista toisiamme sormenpäillä, seurata kasvojen viivoja, ihon kosketus ihoon oli melkein enemmän kuin jaksoimme sietää.

***

Se kertoo siitä, kun puoliso on samalla alalla. Se on yhtäältä tällaista:

– Kai sinä tajuat mitä teet, sanoi yksi läheisimmistä ystävistäni, kun kerroin että olin kirjoittanut kirjan joka oli hyväksytty julkaistavaksi. – Henrik ei taatusti tule sietämään sitä että sinä putkahdat esiin reviirillä joita hän pitää ominaan. Jos haluat jatkaa suhdettasi häneen et saa ryhtyä kilpailemaan hänen kanssaan.

Ja toisaalta tällaista:

Ajatus että olisimme kaksi kirjoittavaa ihmistä saman katon alla oli vienyt meidät yhteen, se oli tärkeintä siinä mitä me toisillemme olimme, niin minä asian näin. Juuri siksihän hän ja minä olimme yhtä, huomauttelijat eivät vain ymmärtäneet sitä.

Ja lopulta:

Hän lopettaa kirjoittamisen. Hänellä ei ole enää mitään sanottavaa. Kaikki on sanottu.

Vaikka on ollut vaikeaa, on ollut myös ainutlaatuista. Kirja kertoo myös määrätietoisuudesta ja siitä, miksi kannattaa olla itselleen uskollinen. Se on myös valoisa, kaunis, humoristinen, elämää ymmärtävä. Ja erittäin hyvin kirjoitettu. Lisäksi teos toimii hakuteoksena Tikkasten tuotantoon: aion tästä lähin aina Tikkasia lukiessani katsoa, miten kirja on syntynyt ja millainen sen vastaanotto oli.

Luin Kaksi-teosta osana Märta Tikkanen -viikonloppua, mutten saanut silloin sitä valmiiksi. Toisaalta luulen, että tämä kirja on selkeydessäänkin niin monimuotoinen, ettei se tule ehkä millään lukemisella valmiiksi.

Hyvä kirja.

Lisää tietoa kirjasta mm. Liisan monipuolisessa blogiarviossa.

Märta Tikkanen: Kaksi – kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. (Två – Scener ur ett konstnärsäktenskap, julk. Söderström). Tammi, 2004. Suom. Liisa Ryömä