Asiantuntijakommentti Metsäjätistä
Jos kevätaurinko ei olisi sekoittanut tänään päätäni ja aikataulujani, olisin jo lukenut loppuun ”kohukirjan” Pimppini on valloillaan ja kirjoittanutkin siitä. Mutta ei, vielä on pari novellia lukematta, joten luulen, että arvio ilmestyy vasta huomenna. Sen voin jo sanoa, että kiinnostava ja laadukas kirja, älkää antako nimen karkottaa – tai houkutella vääristä syistä.
Mutta nyt siis vielä sananen Miika Nousiaisen Metsäjätistä. Sain kirjoitukseni jälkeen siitä sähköpostitse kommentin ihmiseltä, jolla on pitkä kokemus teollisuudesta ja sen saneerauksista, juurikin saneeraajana toimimisesta.
Kuulemma Metsäjätti oli mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Ja: ”YT-neuvottelut ovat hankalia, erityisesti jos vähennettävien joukossa on myös tunnetasolla tuttuja. Neuvotteluissa pärjää paremmin sillä, kun ajattelee, että joku toinen, välinpitämättömämpi, voisi hoitaa ne huonommin.”
Metsäjätin päähenkilö-saneeraaja oli siis uskottava inhimillisine piirteineen. Kommentoijakin oli kuitenkin kiinnittänyt huomiota kirjan loppuun, sitä minäkin arvioin kirjoitustani seuranneessa keskustelussa ehkä liiankin valaistuneeksi: ”Päähenkilön loppuratkaisu oli ihanteellinen mutta kunnioitettava.”
Minusta on kunnioitettavaa, että Nousiainen on onnistunut kirjoittamaan ajankuvauksen – oikeastaan aikojen kuvauksen – joka kiinnostaa niin minua, vajaa nelikymppistä humanistinaista kuin parikymmentä vuotta vanhempaa insinöörimiestäkin. Seuraan kiinnostuneena, muodostuuko Metsäjätistä sellainen ”tietyn aikakauden perusteos”, joksi olen sitä povannut. Toivottavasti. (Kunhan se ei aina yhdisty Mikan faijan BMW:hen, joka alkoi taas soida päässäni, kun ajattelin ko. kirjaa.)
