Lukemattomat lukijatyypit
Tänään ilmestyneessä NYT-liitteessä kirjabloggari esitetään kutakuinkin sellaiseksi lukijaksi, jonka silmät kiiluvat sekä kustantamon tarjoamasta skumpasta että arvostelukappaleiden himosta (ks. artikkeli). Miten sattuikaan, kirjoitin itsekin juuri eilen siitä, kuinka kustantamosta yllärinä saamani kirja oli aivan ihana ja juuri minulle sopiva. Olen edelleen samaa mieltä, vaikken muuten oikein itseäni NYTin jutusta tunnistakaan.
Juttu innosti minut kuitenkin listaamaan erilaisia lukijatyyppejä, tai siis käsityksiä lukijatyypeistä. Kenen joukoissa seisot?
Runotyttö tai -poika. Hänen silmiensä kiiltoa ei voi arvioida, koska ne ovat huuruisien lasien takana piilossa. Tällä raukalla ei ole oikeaa elämää ollenkaan, ystävistä puhumattakaan. Oikeassa elämässä hahmoa ei tosin useinkaan tavata, mutta enemmän tai vähemmän salaisesti moni dynaamiselta vaikuttava aikuinenkin haluaisi oikeasti olla opusten pariin käpertyvä kirjaerakko.
Kirjaviisas(telija). Ajattelee, että lukeminen tekee automaattisesti hyvin sivistyneeksi ja ylpeilee kirjatietämyksellään. Kirjoissa painottuu laatu määrän sijasta. Saattaa kommentoida kirja-ahmatille, ettei voisi lukea noin paljon, koska keskittyy niin vaativiin kirjoihin. Tunnustan kohdanneeni tällaisen hahmon, eivätkä kirjamössöaivoni pystyneet tuottamaan kirjaviisastelijalle vastaukseksi kuin epämääräisen ynähdyksen.
Kirja-ahmatti. Lukee aina ja kaikkea. Tietää omat mieltymyksensä, mutta poukkoilee kirjasta ja genrestä toiseen joko uteliaisuudesta tai pakosta. Tämä hahmo nimittäin lukee mitä vain, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Tunnustan ahneuteni.
Uralukija. On urautunut yhteen kirjallisuudenlajiin, kuten dekkareihin tai scifiin. Saattaa jopa halveksua muita lajeja ja niiden lukijoita, mutta voi myös toisaalta olla todella aito lukutoukka, intohimoisen kiinnostunut juuri tietynlaisista kirjoista.
Fakki-idiootti. Suosii tietokirjallisuutta kaunokirjallisuuden kustannuksella. Saattaa jopa julistaa, ettei romaaneista opi mitään. (Siksi kategorianimen loppuosa on ”idiootti”.)
Kirjat ovat televisioni -lukija. Lukee vain mahdollisimman viihteellistä ja helppoa kirjallisuutta ajanvietteeksi. Tämä kaikki on aivan ymmärrettävää ja sallittavaa, mutta olen sen verran elitistinen, että hymähdyttää, kun tällainen lukija sanoo harrastavansa kirjallisuutta. En vastusta televisiota enkä kioskikirjallisuutta (tunnustan sen siis kirjallisuudeksi), mutta kirjallisuuden harrastaja lukee mielestäni monista syistä ja monenlaista.
Kirjallisuuden harrastaja. Ks. kaikki muut kohdat paitsi Kirjat ovat televisioni -lukija sekä fakki-idiootti.
Luen, koska haluan kirjailijaksi -lukija. Lukee idoliensa kirjoja muistiinpanoja tehden ja toivoo itse olevansa joskus jonkun lukijan idoli.
En lue, koska haluan kirjailijaksi -lukija. Ei uskalla lukea muiden kirjoja, koska pelkää saavansa niistä vaikutteita. Vaihtoehtoisesti tietää itse kirjoittavansa niin paljon paremmin, ettei kannata tutustua muiden teksteihin. Muka.
Kirjabloggari. Lukee, koska haluaa höyrytä kirjoista ja kirjakekkereistä. Haluaa myös kriitikko-kustannustoimittaja-kirjailijaksi.
Tavallinen lukija. Lukee välillä enemmän, välillä vähemmän, laidasta laitaan. Rakastaa kirjoja niin paljon, että saattaa jopa perustaa kirjablogin ihan vain lukuharrastamisen ilosta. Useimmat tavalliset lukijat kuitenkin vain lukevat kirjoja, eivät ole kirjablogeista kuulleetkaan, saati siitä, että lukeminen olisi coolia.
Kuva edustaa eri lukijatyyppejä yhdistävää asiaa: villasukat jalassa lojuen on hyvä lukea.
