Tunnelmallista joulua!
Kun maan peittää hanki, tonttu panee sukset jalkaansa päästäkseen liikkumaan. Ne ovat hänelle välttämättömät, ilman niitä hän vajoaisi kokonaan pehmeään lumeen! (Will Huygen, Rien Portvliet: Suuri tonttukirja)
Jos tontun matka vie ihmisasumuksille, hän saattaa huomata, että…
Joulu oli taas tullut. Talon väki heräsi tavallista aikaisemmin aamulla. Työt haluttiin saada mahdollisimman nopeasti tehtyä, että päästäisiin ajoissa joulun viettoon. Hevoset ruokittiin ja lehmät lypsettiin. Puhtaat oljet vaihdettiin navettaan ja talliin. Emäntä suoritti viimeisiä jouluruokien valmisteluja. Isäntä kantoi sisään puhtaita, tuoksuvia olkia ja levitti ne pirtin lattialle. Kelpasi siinä lasten temmeltää. Pirtti koristettiin olkisilla pukeilla ja himmeleillä, ja vaari oli veistänyt kauniita Tuomaan-ristejä pöytäkoristeiksi. – – Jouluyönä näet kaikki jouluruoat jätettiin pöytään niin, että tontun sopi siitä käydä pistelemässä herkkupaloja suuhunsa. (Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja)
Joulun puuhien ja herkkupalojen lisäksi nyt on syytä iloita siitä, että päivät pitenevät taas. Tämän kuvan vieressä lukee Elsa Beskowin Auringonmuna-kirjassa: Viimein kevät kuitenkin tulee ja keijukainen sen mukana, ja silloin kaikki ovat ilosta suunniltaan, koko metsän väki heittää kuperkeikkaa.
Toivotan kaikille hyvää joulua! Olkaa iloisia, heittäkää kuperkeikkaa ja ennen kaikkea – nauttikaa joulurauhasta kirjan ääressä!
(kuvat mainituista teoksista)
