Vuoden 2011 kirjat New York Timesin mukaan

nybooks.jpg

 

Enpä olisi uskonut, että Twitter on niin kiinnostava kuin miltä se nyt muutaman päivän tuttavuuden jälkeen tuntuu. Olen alkanut seurata sen avulla ulkomaisia kirjasaitteja (lähinnä kustantamojen ja lehtien sivuja); taas asia, jota olin ajatellut jo vuosia, mutten ollut tehnyt asian eteen mitään…

Tänään Twitter toimitti tiedon The New York Timesin listasta 100 Notable Books of 2011.

Katsoin listan läpi ja se oli arvelujeni mukainen. Jeffrey Eugenidesiä, Haruki Murakamia ja Stephen Kingiä toki, mutta suurin osa kirjailijoista oli sellaisia, etten ollut heistä kuullut tai ainakaan heitä lukenut. Heti listan ensimmäisenä oleva Don DeLillo on tosin ollut hilkulla päätyä luettavakseni jo monesti, en sitten tiedä, miksen ole edelleenkään lukenut häntä.

Joka tapauksessa kiinnostava lista! Otan myös mieluusti vastaan muita vinkkejä hyvistä ulkomaisista kirjasivustoista. Tuntuu tosin, että kotimaankin kirja-asioissa ja -sivustoissa riittää seurattavaa, mutta ainakin tutuista kirjoista on kiinnostava lukea lisääkin. (Etenkin silloin, kun tärkeiden kirjojen listalla on Jeffrey Eugenidesin uutuus!)

Kulttuuri Kirjat

Kielipoliittinen kansivertailu

Päivän kirjallisuusuutinen oli se, että Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmä nähdään pian näyttämöllä Lontoossa. Hienoa, minusta Puhdistus on kaiken menestyksensä ansainnut! 

Henkilökohtaisesti pidin kuitenkin päivän kirjallisuusuutisena sitä, että löysin visuaalisesti ja ajatuksellisesti kiinnostavan blogin Paris vs New York ja sieltä kutkuttavan kansallisen kirjallisuusvertailun Le roman: Proust vs Salinger.

 

 

parisvsny.jpg

Kuva täältä.

Blogin idea on yksinkertainen mutta erittäin toimiva, kuten parhaat asiat tunnetusti usein ovat. Aloin heti miettiä, millainen olisi blogin Suomi-versio. Saisiko Helsinki vs. Kuopio -asetelmasta jotain irti? Vai pääkaupungin vastapainoksi joku tuppukylä? Turku vs. Tampere olisi kai liian ilmeistä?

Pian ajatukseni olivat kuitenkin kirjallisuuden parissa: Suomessahan voisi tutkia suomen-  ja ruotsinkielisen kirjallisen kulttuurin eroja. Mellerin runot ovat aika erilaisia kuin Carpelanin

Niin, Bo Carpelan. Hänen postuumisti julkaistu teoksensa Lehtiä syksyn arkistoista / Blad ur höstens arkiv antaa varsin erilaisen vaikutelman sen mukaan, kumman kotimaisen kielen kansikuvaa katsoo. Suomenkielinen on Otavan, ruotsinkielinen Schildtsin. Minusta Schildtsin kansi on persoonallisempi, mutta Otavan modernimpi ja romaania kuvaavampi (olen lukenut kirjan alun).

carpelan.jpg

 

Carpelanista ajatukseni kulkivat seuraavaan suomenruotsalaiseen kirjailijaan. Myöskään Kjell Westön Missä kuljimme kerran / Där vi en gång gått ei ole tyyliltään ihan yksi yhteen eri versioissa. Suomenkieliset romaani ja pokkari ovat Otavalta, ruotsinkielinen romaani taas Söderströmiltä (joka on julkaissut myös ruotsinkielisen pokkarin leffajulistekannella). Näitä kansia en osaa oikein arvioida, sillä suomenkielisen romaanin kansi (eli oikeanpuoleisin kansikuva) on minulle niin tuttu, etten osaa ajatella Missä kuljimme kerran -romaania muun näköisenä, vaikka näen vaihtoehtokuvat edessäni.

 

westo.jpg

 

Sitten muistin päivän uutisen ja Sofi Oksasen. Jostain syystä en löytänyt suomalaista mutta ruotsinkielistä kantta, mutta löysin aika monta muuta kieliversiota. Tässä vaiheessa kansivertailu muuttui kansallisesta kansainväliseksi. Katsokaa:

puhdistus_kannet.jpg

 

Kannet/kielet (maat) ylhäältä alaspäin ja vasemmalta oikealle lueteltuina: englanti (UK), englanti (USA), ranska, islanti, italia, tsekki, ruotsi, liettua, norja, heprea. Kaikki nämä kuvat ja muutama muu Sofi Oksasen kotisivuilta.

Huh! Ensivaikutelmani moisen kuvalöydöksen edessä oli, että kuvissa on jotain samaa, mutta en pidä osa kuvista on liian elokuvamaisia ja esittäviä. Tavallaan se sopii teokseen, koska se on (näytelmään perustuvana) elokuvamainen sekin… Mutta pidän kuitenkin ”taiteellisemmista” kansivaihtoehdoista. Esimerkiksi italiankielinen La Purga on kanneltaan vakuuttava, joskin hieman raskas ja vanhanaikainen. Mielestäni se kuitenkin kertoo hyvin, että kyseessä on vakavasti otettava romaani. Ranskan- ja hepreankieliset kannet saavat minut ajattelemaan pikemminkin vanhasta naisesta kertovaa ihmissuhderomaania kuin Puhdistuksen oikeaa tarinaa. 

Yhtä kaikki, kansia on aina kiinnostavaa vertailla! Otavan sivuilta huomasin tänään senkin, että Siri Kolun lastenkirjan Me Rosvolat oikeudet on myyty kymmeneen maahan. En ole lukenut kirjaa edes suomeksi, mutta kansivertailu kiinnostaisi senkin suhteen: lastenkulttuurissa saattaa olla vielä suuremmat visuaaliset tyylierot kuin aikuisten kulttuurissa. Ehkä, en tiedä. Mutta seuraan tilannetta .:)

 

P.S. Niin ja ehdin jo kirjoittaa tänään kiinnostavasta, valloittavasta matkakirjasta Moottoripyörällä Himalajalle ennen kuin kansivertailu vei minut mukanaan…

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Ajattelin tänään