”Kirja on ihan erilainen tuote kuin mikään muu. Kirjat ovat ainoita esineitä, joita ostan, vaikka tiedän, että käytän niitä yleensä vain kerran.”

Niin ympäristöasioiden kuin rahankäyttönsäkin suhteen tarkka tuttava virkkoi kommentin, johon ensin vastasin vain mumisemalla jotain myöntyvää kirjan erityisestä esinearvosta. Sittemmin kommentti alkoi häiritä. Voiko kirjaa luonnehtia esineeksi tai tavaraksi – tai tuotteeksi – ja onko se kertakäyttöinen?

Voi ja ei voi. On ja ei ole. Näin selkeään lopputulemaan pääsin.

Ostan kirjoja niiden sisällön takia, mutta en voi kieltää, etteikö ostopäätökseen vaikuttaisi myös esinearvo. Haluan omistaa kirjoja, ja jos samasta kirjasta on suunnilleen samanhintaisia eri painoksia, valitsen kauniskantisimman. Kirjan mukana ostan kuitenkin muutakin kuin esineen ja tarinan: keräilen tiettyjen kirjailijoiden ja aihepiirien teoksia, vaikka tiedän ostaessani, etten lue kirjaa ainakaan heti, kenties en ollenkaan. Kirjoja lukuun ottamatta olen harkitsevainen ja jopa huono shoppailija, enkä kannata omistamista omistamisen vuoksi, joten ainoan kertakäyttöisen esineen ostoteoria tuntuisi pätevän. Toisaalta kirjojen ostaminen ei useimmiten tunnu ostamiselta tai ainakaan tuhlaamiselta, vaan se tuntuu keräilyiltä ja harrastamiselta – joskus jopa elämiseltä. Ja tiedän, että kirjaostokseni pääsevät pääosin aktiivisempaan käyttöön kuin esimerkiksi ne kotikuntoiluvälineet, jotka olen haalinut ajoittaisissa uudenelämäntavoittelemisvimmoissa. Läheskään kaikki kirjani eivät ole kertakäyttöisiä.

Luen monia kirjoja uudelleen ja suunnittelen lukevani vielä useampia. Annan kertaalleen luettuja ja joskus lukemattomiakin kirjoja lahjaksi, vien (ainakin joskus) kierrätyspisteisiin. Koska kertakäyttöisyys ei ole minustakaan hyvä juttu äkkiseltään minkään tuotteen kohdalla, olen tyytyväinen, jos mieleiseni teos löytää lukijoita lähipiiristäni ja kirja pääsee lainauskierrokselle. Emmi Itärannan Teemestarin kirja, jonka ”lähipiirimenestyksestä” olen maininnut jo usein ennenkin, on taas saanut perhepiiristä pari uutta tyytyväistä lukijaa. Se on hyvä. Kertaalleen luettu kirja on ajatuksena surullinen. 

Toisaalta tunnen, että lainausharrastuskin on surullinen juttu, ainakin kirjailijan ja kustantamon kannalta. Eikö olisi parempi, että kaikki perheenjäseneni olisivat ostaneet kirjan eivätkä lukeneet yhtä ja samaa teosta vuorotellen? Mutta sitten siitä olisi tullut kertakäyttöinen…

Äh. Jos lainaa kirjastosta, ei tue juurikaan kirjailijaa. Jos ostaa kirjan ja lukee sen vain kerran, tekee kertakäyttöostoksen. Jos ei osta kirjoja, ei tue kirja-alaa. Jos lainaa kaverilta, ei tue edes kirjastoa. 

Mitä pitäisi tehdä: ostaa kirja itselle ja lahjaksi ja vielä muodon vuoksi lainata kirjastostakin? Ja lukea monta kertaa?

Tiedän, että olen spekuloinut kaikenlaista kirjojen ostamiseen ja omistamiseen liittyvää ennenkin tässä blogissa, mutta juuri kirjojen kertakäyttöisyyttä en. Vaikken saa ajatuksiani oikein järjestykseen, olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä muut ovat kirjojen kertakäyttöisyydestä.

Kysyn siis:

Miten teet ostopäätöksen kirjasta? Eroaako kirjojen ostaminen sinusta muiden tavaroiden ja tuotteiden ostamisesta?