Kirja, kertakäyttötuote?

”Kirja on ihan erilainen tuote kuin mikään muu. Kirjat ovat ainoita esineitä, joita ostan, vaikka tiedän, että käytän niitä yleensä vain kerran.”

Niin ympäristöasioiden kuin rahankäyttönsäkin suhteen tarkka tuttava virkkoi kommentin, johon ensin vastasin vain mumisemalla jotain myöntyvää kirjan erityisestä esinearvosta. Sittemmin kommentti alkoi häiritä. Voiko kirjaa luonnehtia esineeksi tai tavaraksi – tai tuotteeksi – ja onko se kertakäyttöinen?

Voi ja ei voi. On ja ei ole. Näin selkeään lopputulemaan pääsin.

Ostan kirjoja niiden sisällön takia, mutta en voi kieltää, etteikö ostopäätökseen vaikuttaisi myös esinearvo. Haluan omistaa kirjoja, ja jos samasta kirjasta on suunnilleen samanhintaisia eri painoksia, valitsen kauniskantisimman. Kirjan mukana ostan kuitenkin muutakin kuin esineen ja tarinan: keräilen tiettyjen kirjailijoiden ja aihepiirien teoksia, vaikka tiedän ostaessani, etten lue kirjaa ainakaan heti, kenties en ollenkaan. Kirjoja lukuun ottamatta olen harkitsevainen ja jopa huono shoppailija, enkä kannata omistamista omistamisen vuoksi, joten ainoan kertakäyttöisen esineen ostoteoria tuntuisi pätevän. Toisaalta kirjojen ostaminen ei useimmiten tunnu ostamiselta tai ainakaan tuhlaamiselta, vaan se tuntuu keräilyiltä ja harrastamiselta – joskus jopa elämiseltä. Ja tiedän, että kirjaostokseni pääsevät pääosin aktiivisempaan käyttöön kuin esimerkiksi ne kotikuntoiluvälineet, jotka olen haalinut ajoittaisissa uudenelämäntavoittelemisvimmoissa. Läheskään kaikki kirjani eivät ole kertakäyttöisiä.

Luen monia kirjoja uudelleen ja suunnittelen lukevani vielä useampia. Annan kertaalleen luettuja ja joskus lukemattomiakin kirjoja lahjaksi, vien (ainakin joskus) kierrätyspisteisiin. Koska kertakäyttöisyys ei ole minustakaan hyvä juttu äkkiseltään minkään tuotteen kohdalla, olen tyytyväinen, jos mieleiseni teos löytää lukijoita lähipiiristäni ja kirja pääsee lainauskierrokselle. Emmi Itärannan Teemestarin kirja, jonka ”lähipiirimenestyksestä” olen maininnut jo usein ennenkin, on taas saanut perhepiiristä pari uutta tyytyväistä lukijaa. Se on hyvä. Kertaalleen luettu kirja on ajatuksena surullinen. 

Toisaalta tunnen, että lainausharrastuskin on surullinen juttu, ainakin kirjailijan ja kustantamon kannalta. Eikö olisi parempi, että kaikki perheenjäseneni olisivat ostaneet kirjan eivätkä lukeneet yhtä ja samaa teosta vuorotellen? Mutta sitten siitä olisi tullut kertakäyttöinen…

Äh. Jos lainaa kirjastosta, ei tue juurikaan kirjailijaa. Jos ostaa kirjan ja lukee sen vain kerran, tekee kertakäyttöostoksen. Jos ei osta kirjoja, ei tue kirja-alaa. Jos lainaa kaverilta, ei tue edes kirjastoa. 

Mitä pitäisi tehdä: ostaa kirja itselle ja lahjaksi ja vielä muodon vuoksi lainata kirjastostakin? Ja lukea monta kertaa?

Tiedän, että olen spekuloinut kaikenlaista kirjojen ostamiseen ja omistamiseen liittyvää ennenkin tässä blogissa, mutta juuri kirjojen kertakäyttöisyyttä en. Vaikken saa ajatuksiani oikein järjestykseen, olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä muut ovat kirjojen kertakäyttöisyydestä.

 

Kysyn siis:

Miten teet ostopäätöksen kirjasta? Eroaako kirjojen ostaminen sinusta muiden tavaroiden ja tuotteiden ostamisesta?

 

Kulttuuri Kirjat Raha Ajattelin tänään

Kevään ruokakirjat

viettelevatvilliyrtit.jpg

 

Palasin vielä uutuuskirjakuvastojen pariin ja poimin kevään 2013 julkaisuista (minua) kiinnostavia ruokakirjoja:

 

Jouni Toivanen: Viettelevät villiyrtit (Teos)

Kasvatan mielelläni yrttikasveja ja haaveilen luonnonkasvienkin hyödyntämisestä. Ehkä tämä kirja kannustaisi tuumasta toimeen?

***

Mari Aulanko: Leivätön pöytä – gluteeniton ja hiilihydraattitietoinen ruokavalio (Gummerus)

Koska ruokavalioni on gluteeniton ja tiedän, että vähä- tai ainakin vähempihiilihydraattisuus sopii minulle. Kirja kuulostaa monipuoliselta mutta kiihkottomalta.

 

emantanaolga.jpg

Olga Temonen: Emäntänä Olga (Tammi)

En ole seurannut Temosen blogia, mutta moni on kehunut sitä mukavaksi. Ruokapainotteinen kirja lapsiperheen maalaiselämästä kuulostaa ainakin mukavalta.

 

Tammelta ilmestyy myös muuta kiinnostavaa: mm. Elisabeth Johanssonin herkkukirja Jäätelö sekä Charlotte Gawellin Lammasruokakirja. Tietoa niistä ja muista Tammen kevään ruokakirjoista täältä.

 

chilikirja_netti1.jpg

 

Michael Harwood: Pirullisen kuuma chilikirja (Moreeni)

Chilikirja kuulostaa hyvin monipuoliselta. Se pääsi listalle siksi, että minusta olisi hauskaa kasvattaa chilejä – joskus olen onnistunutkin ihan mutu-menetelmällä keittiöikkunalla – ja mieheni on taas aikamoinen chilihullu.

 

puhdasta_ravintoa-piippo_sinikka-19062384-frnt.jpg

Sinikka Piippo: Puhdasta ravintoa, foodistin käsikirja (Minerva)

Monet ovat kehuneet Piipon tietoa ja uskomuksia yhdistäviä kasvikirjoja, joten ruokakirjakin on luultavasti kiinnostava, vaikka foodisti-sana vähän tökkiikin trendikyydessään. Tämäkin kirja vaikuttaa monipuoliselta.

***

Caroline Hofberg: Runsaat salaatit (Otava)

Ruokaisat salaatit ovat suosikkiruokaani etenkin keväällä ja kesällä. Kirjassa on noin sata ohjetta. Mielestäni salaatteja on helppo tehdä ilman ohjeitakin, mutta olisi kiva perehtyä joskus niihinkin.

 

***

Teresa Välimäki, Johanna Lindholm: Purkissa! (Wsoy)

Pestoa, hilloja, ketsuppeja ja kastikkeita: säilöttäviä herkkuja itselle ja lahjaksi. Kuulostaa kivalta!

 

Luetko ruokakirjoja, käytätkö ohjeita ruokaa laittaessasi? Mikä on suosikkikeitto- tai ruokakirjasi? Ja: kiinnostavatko ruokakirjojen esittelyt tai arviot?

 

Minun suosikkini on Jamie Oliverin Jamien kotona, koska siinä on hyvä fiilis, kauniita kuvia ja paljon tietoa ruoan kasvatuksesta. Fanitan kirjaa aina vaan, vaikken ole tehnyt mitään ruokaa sen ohjeiden mukaan.;)

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Kirjat