Paras kirjalahja?

isanpaivakirjat.jpg

 

Isänpäivävinkkejä ja kaikkien aikojen kirjalahjatoive.

Viikko aikaa isänpäivään. Mistä lyödään vetoa, että moni isä saa kirjapaketin ja moni isä lukee isänpäivän jälkeen kotimaisen, miehen kirjoittaman kirjan? Veikkaan, että paketeista löytyy Jari Tervoa, Kari Hotakaista, Miikka Nousiaista, TuomaksiaKyröä ja Vimmaa. Trillerinystäväisä saa ehkä Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -teoksen ja bisnesisä Karo Hämäläisen Erottajan. Moni on varmaan toivonutkin saavansa em. kirjailijoiden uusimman teoksen.

Mutta entä jos isälle pitäisi antaa uusi suomalainen naisen kirjoittama kirja – muu kuin Leena Lehtolaisen dekkari? Dekkaripuolelta löytyisi ainakin Marianne Peltomaata, mutta mitä muuta? Tiedän oman isäni lukeneen viime vuosina Sofi Oksasen Puhdistuksen ja kaiketi jotain Tuula-Liina Varikselta, mutta kovin montaa kotimaista naisnykykirjailijaa en tiedä hänen lukevan, mihinkään aivan uuteen naisen kirjoittamaan kirjaan hän ei taida olla koskenut. Mieheni ei seuraa naisten kirjoittamia kirjoja sitäkään vähää. Yritin suositella hänelle juuri Johanna Sinisalon Enkelten verta, mutta ei suostunut. Siitä huolimatta kirja sopisi mielestäni myös miespuoliselle lukijalle.

Kuten arvata saattaa, minä annan usein kirjalahjoja. Usein on helpompi valita ”kevyt” tietokirja kuin romaani; ehkä siksi, ettei tietokirja ole yleensä niin henkilökohtainen ja toisaalta siitä voi saada jotain irti, vaikkei kirjalahja olisikaan osunut ihan nappiin.

Tänä syksynä vinkkaisin isänpäiväkirjaksi paria tietokirjaa Kirjapajan valikoimista. Arto Teronen ja Jouko Vuolle pohtivat tunnetuimpien suomalaisten urheilijoiden oikeaa persoonaa milloin minkäkinlaisen maineen takana tai jopa vankina teoksessaan Urheilijat maineen polulla. Markus Similän Varttuneet vaikuttajat taas esittelee suomalaisia pitkän uran tehneitä menestyjiä – iäkkäitä ihmisiä siis. Kirja voisi olla virkistävää luettavaa yhteiskunnassa, josta saa välillä lehtijuttujen perusteella sellaisen kuvan, että ellet ole 35-vuotiaana huippujohtaja, et ole koskaan mitäään (ja kaikkienhan pitää sinne huipulle tähdätä).

Myös HS Kirjoilla on minusta aina kiinnostavia ”laajan yleisön” tietoteoksia. Muistan Hesarin korttelikirjan Puhvelista Punatulkkuun jo lapsuudestani; uusiin kaupunkihistoriaa esitteleviin korttelikirjoihin kuuluu Vanhinta Helsinkiä. Hieman laajemman katsauksen taas tarjoa valokuvateos Suomi linnun silmin.

Entä millaisen kirjalahjan antaisit tai toivoisit, jos kaikki olisi mahdollista? Minun toiveeni on mahdoton mutta kiehtova. Haluaisin viettää joskus kokonaisen päivän yksinäni tai kenties muutaman tarkoin valitun lukutoukkaystävän kanssa Helsingin keskustan Akateemisessa kirjoihin tutustuen. Se olisi lukutoukan taivas. Jos (kun) se olisi mahdotonta, haluaisin saada ko. kauppaan lahjakortin, jolla voisi ostaa hinnasta piittaamatta 10 kirjaa. Jo ajatus kutkuttaa kirjamaterialistia – mitä ihmettä mahtaisin valita? Luulen, että aika moni teos olisi tieto- tai taidekirja, sellainen jota aina ihailee muttei tule itse ostaneeksi.

Kommentit (18)
  1. Jukka S., voin kuvitella kirjaharmistuksen määrän! Olen etsinyt erästä Tove Janssonin kirjaa tuloksetta vuosia, joten tiedän tunteen… Toisaalta olen löytänyt viimeistään muutaman vuoden etsimisellä aina kaikki haluamani kirjat, joten eletään toivossa. Tuonne Antikkaan/Antikvaariin kannattaa välillä uusia etsintäkuulutus, kuten varmasti tiedätkin. Pidän peukkuja, että Pessoa löytyy!

    Ja kiva kuulla, että aiot lilyillä jatkossakin! Ehkä olet käynyt blogissani Bloggerin puolella, ehdin kirjoitella siellä lähes kolme vuotta ennen kuin siirryin Inan paussin ajaksi tänne Lilyyn. Lilyily on minulle vielä aika uutta, vaikka minäkin olen käynyt täällä mm. Inahduksessa, mutta yritän jatkuvasti selvittää, millaista kirjasisältöä Lilyssä on, siis muuallakin kuin omalla palstallani. Jotain on jo löytynyt; teen jossain vaiheessa koosteen Lilyn kirja-asioista.

    Meilläkin oli aamukuurasta päätellen pakkasyö, mutta tänään ihana, suorastaan syyskuinen aurinkopäivä. Lisää sellaisia, kiitos!

    Mitä Shriveriin tulee, niin minusta Poikani Kevin on toki tyrmäävä ja sokeeraava, mutta lempi-Shriverini on Syntymäpäivän jälkeen, lisäksi uusi suomennos Jonnekin pois oli vaikuttava. Minustakin Totta oli Rajaa taidokkaampi, mutta kumpikaan ei kuulu suosikkikirjoihini, vaikka etenkin Totta-kirjan ansiot tunnistankin. Uotisen Cabareesta en tiedä mitään. 😉

     

     

     

     

     

  2. Terve Jenni

    Kokeiltu on ehdottamiasi keinoja, ei tulosta. Huutonettikään ei tarjoa palvelua jossa voisi huudellla haluamansa kirjan perään. Jollain kirjaverkkosivulla löytyi joskus yksi runokirjan omistaja…lupasi olla luopumatta vaikka henki menis. Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan portugalia ?

    Ja vielä, taitaa lilyily jatkua, vaikka Ina aikoo pitää paussin. Hämärä kuva kertoo, että olisin Sinut bittiavaruudessa joskus tavannnutkin. Viime yönä oli ekat pakkkaset. Kaunis syksy. Poikani Kevin edennyt alun toista sataa sivua. Mahtaako olla niin hyvä kun ahkerasti kehutaan. Totta oli Rajaa hyvempi lukuhetki. Perjantaina Uotisen Cabareehen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *