Parhaat kotimaiset novellistit?

kesakirja.jpg

 

Kansallinen novellinkirjoituskuukausi eli KaNoKiKu on jo yli puolivälin. En ole nyt osallistunut novellihankkeeseen, mutta ensi vuonna saatan: tämä tammikuu on kulunut novellikurssilla, ja ainakin yhteen tekstiini olen tyytyväinen. Vieläkään en ymmärrä, miten romaaneja kirjoitetaan, mutta novelleista alkaa olla aavistus.

 

Tämä johdatuksena siihen, että olen miettinyt alkuvuodesta novelleja muutenkin: millaisista novelleista pidän, ketkä ovat suosikkinovellistejani, miksi?

Pohdinta on ollut kiintoisaa. Ensinnäkin olen selvittänyt, miksi en joskus sietänyt novelleja ollenkaan. Yritin lukea liian vauhdikkaita kertomuksia ja niistä jäi harmistus. Aina kun olin päässyt tarinaan mukaan, se loppui, ja olisin halunnut kertomuksesta muutakin kuin aavistuksen. Valitettavasti en osaa antaa esimerkkejä pettymyksen tuottaneista novellististeista, koska lukemisesta on kauan; pysyttelin välillä vuosia, ellen vuosikymmeniä novelleista erossa.

Sittemmin olen alkanut nauttia rauhallisista novelleista, pienimuotoisista tuokiokuvista, joista ei tunnu puuttuvan mitään. Eräs suosikkini on Tove Janssonin Kesäkirja-teoksesta (Wsoy) löytyvä muutaman sivun pituinen Kissa. Yksinkertaisuudessaan tarinan idea on, että pikkutyttö saa Mappe-kissan, joka osoittautuu kissamaisen itsenäiseksi ja hurjaksi. Mappe ei innostu tytön maanitteluista ja saalistaa (tytön mielestä) julmasti. Kissa vaihdetaan kilttiin, ihmisrakkaaseen laiskurikissaan, mutta tyttö ei ole vieläkään tyytyväinen. Hän tajuaa, että aina rakkain ei ole se, joka on helpoin. Novelli loppuu näin. Tässä voitaisiin puhua kissasta – tai jostain ihan muusta:

 

Mikä hätänä, isoäiti kysyi.
Minä haluan Mapen takaisin! huusi Sophia.
Mutta sinähän tiedät, millaista sitten rupeaa olemaan, isoäiti sanoi.
Kamalaa, Sophia sanoi vakavana. Mutta Mappe on se, jota minä rakastan.
Ja sitten vaihdettiin taas kissaa.

 

Rauhallisia novelleja löytyy myös Helmi Kekkoselta, jonka novellikokoelma Kotiin on mielestäni hyvin onnistunut. Olisin lukenut tätä kirjoitusta varten novellin Aatos, jossa on kaikesta rauhallisesta surumielisyydestään huolimatta yllättävä loppu, mutta en löytänytkään kirjaa hyllystäni.

Muita levollisia muttei tylsiä kertojia ovat lakoninen, hiljaisen huumorin mestari Petri Tamminen sekä aiemmin esittelemäni minikertomusten tekijä Jyrki Pellinen. Luin juuri Tammiselta lukemiseen liittyvän novellin, ja siinä oli niin paljon ajateltavaa, että kirjoitan siitä joskus erikseen (Koko H., työstän koko ajan vastausta taannoiseen kysymykseesi, kuka olen jos en lue!).

Vanhoista suomalaisista kertojista suosikkinovellistini taitaa olla Maria Jotuni. Hänen puhelinnovellinsa Hilda Husso, jossa aviottoman lapsen äiti ja isä keskustelevat, mutta isän repliikkejä ei näytetä, on mainio jo rakenteensa vuoksi. Novelli löytyy ainakin SKS:n klassikkosarjassa julkaistusta teoksesta, jossa on Jotunin novellikokoelmat Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa.

 

Edellä mainittuja kirjoittajia yhdistää selkeä kieli ja maailmankuva. ”Erikoisempia” suosikkejani ovat nerokas Leena Krohn, Johanna Sinisalo sekä Pasi Ilmari Jääskeläinen. Heidän tarinoihinsa ei enää päde tuo tapahtumattomuuden kriteeri, vaan jotkut novellit ovat hyvinkin mielikuvituksellisia, mutta yhtä kaikki: myös Krohn, Sinisalo ja Jääskeläinen kertovat niin, etteivät tarinat jää kesken. Se, että novellin jälkeen on kiihtynyt olo ja mieli täynnä kysymyksiä, on vain plussaa, mutta sitä en siedä, että novellista tulee ajatus: hyvä idea, harmi ettei tästä ole kirjoitettu romaania.

 

Novellikurssilla on suositeltu mm. seuraavia kotimaisia novellisteja: Juhani Peltonen, Veijo Meri (teos Sata metriä korkeat kirjaimet, pelkkiä dialoginovelleja) sekä Jyrki Kalliokoski (teos Peili ja parta). Lisäksi olemme tutustuneet viime syksyn esikoisnovelleista Janica Branderiin (teos Lihakuu) sekä Mooses Mentulaan (teos Musta timantti). Janica Branderin haastattelu aiheesta ”esikoiskirjailijan syksy” löytyy täältä.

 

Luetko novelleja? Miksi luet tai et lue? Kuka on kotimainen suosikkisi ja miksi?

 

P.S. Tässä puhutaan nyt vain kotimaisista novellisteista; kirjoitan ulkomaisista omassa jutussaan kevään mittaan.

Kommentit (18)
  1. Villasukka kirjahyllyssä, Kädettömät kuninkaat löytyy minunkin hyllystäni. Muistan, että se oli minusta kummallinen mutta pidin siitä (samaa voisin sanoa Sinisalon kirjoistakin). Toivottavasti sinäkin pidät!

  2. Villasukka kirjahyllyssä
    20.1.2012, 12:00

    Tilasin Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia. Muistelin tilanneeni jonkun toisenkin novellikokoelman, mutta ilmeisesti en sitten olekaan. Hmm… No joka tapauksessa aion lukea novelleja 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *