Tag: Kilpi Eeva

  Onneksi on netti ja nettikeskustelut! Kahvittelijan kanssa runokirjapostauksen yhteydessä käymäni keskustelu sai minut hakeutumaan (erään) lempirunokirjani ääreen. En ollutkaan lukenut Eeva Kilven kokoomateosta Perhonen ylittää tien kokonaan kai kertaakaan sen jälkeen, kun ahmin sen ihastuneena ensimmäistä kertaa. Yksittäisiin runoihin olen palannut monesti, joko muuten vain fiilistelläkseni tai etsiessäni runoa tietystä aiheesta. Tällä lukemiskerralla ihastukseni […]

Hyvin asiallinen ja informatiivinen postausotsikko, tiedän. Muuhun en kuitenkaan pysty, koska Eeva Kilpi on niin – no, ihana, ihana huutomerkillä.   Olen kasvanut tähän ajatukseen vähitellen vuosien myötä. Olen lukenut joitakin Kilven teoksia ja aistinut niiden viisauden: esimerkiksi kirjan Unta vain haluaisin joskus lukea uudelleen. Varsinaisesti intoni ja ihailuni kuitenkin syttyi, kun luin helposti lähestyttävän […]

  10.8. Kirjoittaminen on mielikuvituksen ahneutta. (2001) 21.8. Tuntuu tyhjältä ilman runoa.   Eeva Kilven vastikään ilmestyneellä teoksella Kuolinsiivous on kaunis kansi ja surullinen nimi. 27 vuoden ajalta kerätyistä päiväkirjamerkinnöistä koostuva kirja ei ole kuitenkaan surkea, vähän vain haikea, vaikka se tuntuukin muistelman sijasta jonkinlaiselta testamentilta. Ennen kaikkea kirja on kuitenkin täynnä kauniita, täsmällisiä viisauksia […]