Tag: kirja-arviot

  Aina kun joku puhuu Anna-Leena Härkösen kolumneista, minua alkaa hihityttää. Olen lukenut ensimmäisen Härkösen kolumneista kootun kirjan Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia monia kertoja, ja se on ainoita kirjoja, joita osaan paikoin siteerata ulkoa. Härkönen on kolumnisti-idolini, jonka hengessä olen joskus itsekin kirjoitellut mm. naisen elämän koukeroista pöytälaatikkoon. Tartuin siis innolla uuteen kolumnikokoelmaankin. Uunituore Laskeva […]

Nyt siitä Sunnevasta, joulun ja loppuvuoden suuresta lukuelämyksestä! Tänä syksynä ilmestynyt vajaa 800-sivuinen teos Sunneva yhdistää Kaari Utrion aivan uransa alkuvaiheissa kirjoittamat teokset Sunneva Jaarlintytär (1969) ja Sunneva keisarin kaupungissa (1970).  Tapahtumat sijoittuvat ritariajalle 1000-luvulle. Sunneva on – arvatenkin – kuvankaunis sinisilmäinen ja vaaleatukkainen ylhäisneito Ruotsista. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi Sunnevalle on annettu temperamenttinen ja itsepäinen […]

  Muistot ovat merkillisiä. Tiedämme, ettei kaikkea voi muistaa, mutta entä jos muistamme väärin omat muistomme? Tai jos muistomme eivät edes ole omia, tai joku vie muistomme? Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen pureutuu muistoihin ja minäkuvan rakentumiseen kiinnostavalla mutta ainakin alkuun hieman vaikeasti hahmottuvalla tavalla. Kirja kertoo kahdesta keski-ikäisestä naiskirjailijasta, joiden tiet kohtaavat aikuisena. Naiset olivat koulussa […]

  Apua, joulu tulee ja vuosi vaihtuu ja vielä on monta kirjaa blogggaamatta! Keräsin tähän muutaman sellaisen teoksen, josta en ole ainakaan toistaiseksi saanut kokonaista blogijuttua aikaiseksi, mutta joka ansaitsee edes hieman huomiota tässäkin blogissa. Otsikot ovat linkkejä kustantamojen kirjaesittelyihin.   Seita Vuorela: Karikko   Tänä syksynä ilmestynyt nuortenkirja sopii hyvin aikuisellekin. Salaperäisestä tytöstä, nuorten […]

  Tietokirjaa voi harvoin sanoa hauskaksi – paitsi jos sen aiheena ovat muumihahmot ja se on kirjoitettu yhtä nasevasti kuin muumitutkija (miten kadehdittava titteli!) Sirke Happosen Muumiopas. Muuminystävien lisäksi tätä teosta voi suositella ihan kaikille, joita kiinnostaa ihmisluonne hyvine ja kummallisine ominaisuuksineen. Muumilaakson väkihän on mitä inhimillisintä porukkaa, ja Happonen kuvaa sitä tarkasti kuin Tove Jansson. […]

  Tänä viikonloppuna talvimyrsky on ujeltanut nurkissa ja tunkenut lunta ikkunalasien väliin. Lohduttomiin olosuhteisiin on tuonut iloa se, että kyyköttäessäni näennäisesti villasukat jalassa sohvalla hytisemässä olen mielikuvituksessani saanut seikkailla Etelä-Euroopan ihanassa lämmössä ja valossa, pehmeiden ja viettelevien tuoksujen ja makujen keskellä. Vera Valan esikoisteos Kuolema sypressin varjossa oli minulle erityisesti Italia-kirja, vaikka onkin dekkari. Dekkarijuoni, […]

  Tällaista on vieraalla kielellä lukeminen, pelkkää pahoittelua. Ensin piti pyytää anteeksi Lionel Shriverilta, ettei hänen uutuusromaaninsa houkutellutkaan englanniksi. Nyt sitten tunnustan, ettei Siri Hustvedtin uusin kirja, esseeteos Living, Thinking, Looking sekään oikein innostanut. Selasin kyllä koko kirjan, mutta luin kunnolla vain sieltä täältä. Tällä kertaa syy ei kuitenkaan oikeastaan ollut englannin kielessä. Enkuksi lukeminen […]

  Näen hehtaarini nyt ensimmäisen kerran. Erikoinen hetki, jollaista en ole ennen kokenut. Merkittävää puustoa sille ei ole sattunut, vain matalia näreitä ja keloja. Mutta tuo mänty on minun! Ja kas, tuossa on mukava koivu. (s. 20)   Hesarin Sunnuntai-sivujen suosikkijuttujani on jo vuosia ollut Ilkka Malmbergin Hehtaari-sarja. Malmberg on raportoinut vuodesta 1997 lähtien posiolaisen […]

  Hienon Jään jälkeen piti saada jotain nopeaa ja helppoa, muuten Mikään ei tunnut enää miltään tämän kirjan jälkeen -olotila olisi jäänyt päälle. Lukaisin kissakaunokirjallisuuskokoelmani uusimman osan, Erin Hunterin kissafantasiasarja Soturikissojen ensimmäisen osan Villiin luontoon. Erin Hunter on neljän naiskirjailijan yhteinen taiteilijanimi, ja Soturikissat on heidän tunnetuin kirjasarjansa. Vaikka minä kuulin sarjasta ensimmäisen kerran vasta […]

  Silloin Sanna pysähtyy ja nauraa, ja isäkin nauraa. ”Äsh”, isä sanoo. ”Saa kai ihmisellä olla tulevaisuudensuunnitelmia vaikkei hän tietäisi, miten ne voi toteuttaa. Tule, nyt haetaan sumpusta ahvenia ja perataan ne niin kuin äiti pyysi.” (s. 262)   Unelma toteutui. Pääsin pariksi päiväksi saaristoon Ulla-Lena Lundbergin Jään kanssa. Yhdistelmä oli juuri niin levollinen, sopusointuinen […]