Tag: ulkomainen kauno

Kuvakaappaus Guardianin sivuilta. Tekisi mieli hihkua ääneen!  Bongasin juuri Guardianin sivuilta tiedon  A. S. Byattin Sea Storysta, meriaiheisesta novellista. Eikä siinä kaikki: iloittuani ensin vain tiedosta, että ihailemani Byatt on kirjoittanut minulle läheisestä ja tärkeästä aiheesta merestä, huomasin, että tuon tarinan voi lukea kokonaisuudessaan Guardianin sivulta, täältä. Seuraavaksi havaitsin, että kertomus on osa vesiaiheisten tarinoiden […]

Mitä tänä vuonna ilmestyy ulkomailla? Tein pienen kirjakierroksen netissä. Ainakin näitä odotetaan ulkomailla ja varmaan Suomessakin kovasti: Isabel Allende: Maya’s Notebook. Chileläinen novellisti kirjoittaa nyt amerikkalaisesta teinistä, huumeista ja FBI:stä. Hmmm. Lainasin erään Allenden teoksen siskolta ajat sitten, ehkä nyt olisi sopiva hetki lukea se. Chimamamanda Ngozi Adichie: Americanah. Nigeriaan sijoittuva nuorten rakkaustarina. En ole […]

  Kukapa ei haaveilisi koko ajan joskus lottovoitosta. Minä ainakin tunnustan tekeväni niin, ja monta suunnitelmaa voiton varallekin on olemassa, vaikken edes lottoa.  Ranskalaisen Gregoiré Delacourtin pienoisromaanissa Onnen koukkuja keski-ikäiselle käsityökaupan pitäjälle ja  suositulle käsityöbloggarille Jocelynille tulla pamahtaa jättipotti, 18 miljoonaa euroa. Jocelyn ei reagoi lainkaan niin kuin itse kuvittelisin reagoivani. Hän ei tee juuri mitään. […]

  Anoppini lukee paljon ja on muutenkin viisas. Hän kuvasi Haruki Murakamin tuotantoa kerran näin: ”Kafka rannalla on ihana, mutta Norwegian Wood on suomennettu vain siksi, että se on tunnetun kirjailijan teos ja siitä on tehty elokuva.” Valitettavasti joudun olemaan lähes samaa mieltä. Vaikka olen suuri Murakami-fani, vaikka oletin Norwegian Woodin hyväksi jo siksi että […]

  Juteltiin ystävän kanssa kirjoista. Hän sanoi ärsyyntyvänsä teoksiin, jotka ovat liian vaativia, sellaisia, että ne tuntuvat julistavan: ”Vain sivistynyt älykkö ymmärtää tämän tekstin.” Tiesin tasan tarkkaan, mitä hän tarkoitti, sillä itsetietoisuus suututtaa minuakin, kirjoissakin. Toisaalta jotkut kirjailijat ovat ihailtavia siinä, että he kirjoittavat taidokkaasti ja varmasti, vaativat lukijalta – mutta vaikka tältä menisi osa […]

Kuva:  Wikipedia Ranskalaisen kirjallisuuden vaikeasti määriteltävä kepeänvakavuus ihastuttaa ja toisinaan vähän vihastuttaakin, kuten Hannaa. Minä löysin ranskalaisen romaanin muutama vuosi sitten ja olen pääsääntöisesti ollut  ihastunut sen omalaatuiseen tyylikkyyteen. Marguerite Duras’n teoksessa Emily L. tuo samanaikainen huolettomuus ja merkittävyys sekä tarinan yhtäaikainen pienuus ja suuruus tuntuvat oikein tiivistyvän. Viehättävä, vähän ravistelevakin ja ennen kaikkea kiinnostava kirja! […]

Oletko lukenut Torgrim Eggen Sisustajan? Englantilaisen arkkitehtuuri- ja designtoimittaja Will Wilesin esikoisromaanissa Puulattian kunnossapito on samaa ihanankamalaa outoutta kuin Sisustajassa. Kirja on heti nokkela ja moderni mutta vähän tylsä. On hieno asunto ja sen neuroottinen, laatutietoinen omistaja, täydellinen designin täyttämä elämä. Sitten kertomus alkaa muuttua jopa makaaberilla tavalla vinksahtaneeksi, eikä sitä tee enää mieli lukea […]

  Myönnän, etten ole lukenut Kafkaa juurikaan. Silti ymmärsin hyvin, miksi tätä kirjaa luonnehditaan sen liepeessä kafkamaiseksi. Sitä voisi luonnehtia myös elokuvamaiseksi. Marie Hermansonin Laaksosta tulee samanlainen olo kuin psykologisesti piinaavasta, ilkeätunnelmaisesta elokuvasta. Ahdistaa epämääräisesti, hengittäminen käy tylpäksi, tekisi mieli huutaa apua… Mutta ääni tukahtuu, kukaan ei kuule. Kukaan ei kuule Laakso-romaanin päähenkilöä Danieliakaan. Daniel […]

Kun pääsin tuskailemasta tietokirjamaisen romaanin kanssa, satuin sitten lukemaan kaunokirjallisen teoksen, jonka tyylistä en ottanut selvää. Paul Tordayn Ventovieras alkaa realistisena, tylsähkönäkin avioliittokuvauksena. Sitten siihen sekoittuu epätodellisia aineksia, paitsi että yhtäkkiä ollaankin lääketieteellisten kysymysten äärellä, ja sitten oikeastaan koin lukevani dekkaria.  Enkä edes tiedä, maistuiko tuo sekoitus mielestäni hyvältä vai pahalta. Sanotaanko, että alkumaku oli […]

  Sattuipa eteen kirja, joka oli sisällöltään selkeä, mutta josta en osaa sanoa selkeästi mielipidettäni. Jos kirja on ensin mainio ja sitten suututtaa, mutta herättää kuitenkin ajatuksia, onko se hyvä vain huono? Vai voiko kirja olla sekä hyvä että huono? Alan Bennett on brittiläinen, tunnettu kirjailija, ja Epätavallinen lukija kertoo siitä, miten kuningashuone ja koko […]