Terveisiä Klovharulta, Toven ja Tuulikin saarelta

klovharu.jpg

Luoto on kooltaan noin 6-7000 neliömetriä, muodoltaan kuin atolli jonka keskellä on laguuni ja ympärillä kalliota; laskuveden aikana laguunista tulee järvi.

Aikoinaan hylkeet kuulemma leikkivät laguunissa kunnes tulivat järkiinsä ja muuttivat kauemmas. 

 

klovharu3.JPG

klovharu4.JPG

klovharu6.JPG

klovharu8.JPG

klovharu9.JPG

klovharu11.JPG

klovharu13.JPG

klovharu16.JPG

klovharu17.JPG

Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä, miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen.

 

klovharu24.JPG

klovharu27.jpg

Tottahan minä tiedän että merilinnut tulivat ensin! Niillä on vanhat rekisteröidyt reviirinsä, ties kuinka monen sukupolven ajalta, ja ilmiselvää on, että ne vihaavat meitä, ne syöksähtelevät kohti nokka auki ja kirkuvat. Tiirat ovat pahimpia, varsinaisia sotureita, ja kohdistavat kakkansa tarkimmin. Nämä hohtavat valkeat vapauden ja taivaanrannan symbolit tekevät meidät kohta hulluiksi. Tooti ei voi tehdä grafiikkaa ilman sateenvarjoa, ja kun hän hyppää narua aamuisin, se tulkitaan sodanjulistukseksi (mikä huvittaa minua). Me emme saa uida, emme laskea verkkoja, emme edes mennä venelle, minua ei ole ikinä vihattu näin antaumuksellisesti!

 

klovharu_gif.gif

 

Suuri haave toteutui ja pääsin eilen käymään Pellingin Klovharulla eli Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesäkodissa. En oikein saata vielä käsittää, että taianomaiselta kuulostanut Klovharu on oikeasti olemassa ja nyt minä olen nähnyt tuon pienen pienen talon lattian salaluukkuineen. Olen nähnyt Toven ja Tuulikin keittiön, kirjoituspöydän, kirjahyllyn, halonhakkuupaikan sekä maailman söpöimmän halkovajan. Olen nähnyt kallionkolot, joissa kasvatettiin, tai ainakin yritettiin kasvattaa, perunaa ja rantaniityn, jolla telttailtiin ja joka kunnostettiin kukkakedoksi. Olen nähnyt paikan, jossa ei ole mitään ja jossa on sittenkin kaikki. Ja olen nähnyt kiukkuiset lokit ja kiljuvat tiirat, koko muuttumattoman Klovharun maailman.

Kotiin palattuani en ole voinut ajatella kuin tuota epätodellisen viehättävää paikkaa ja sen ainutlaatuisia asukkaita. En osannut pukea tunteitani sanoiksi, joten annoin Toven itsensä kertoa: postauksen sitaatit ovat Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän hurmaavasta ja monin tavoin kiinnostavasta kirjasta Haru, eräs saari.

Haru, eräs ainutlaatuinen unelma – kiitos Tove ja Tuulikki, että saatiin käydä kylässä.

 

 

***

Olen kirjoittanut Haru, eräs saari -kirjasta täällä. Tässä vanhan blogini postauksessa olen taas kuvannut vierailua Tove Janssonin Ullanlinnan-ateljeeseen, jossa oli myös sellainen tunnelma, että Tove oli vain käväisemässä pois kotoa. Suositten erittäin lämpimästi myös BBC:n lähes tunnin mittaista dokumenttia Moominland Tales The Life Of Tove Jansson, joka löytyy YouTubesta. Niin vielä: kaikkien kannattaisi lukea Klovharunkin maailmaan johdatteleva Kesäkirja! Minä luin sen viimeksi englanniksi.

Kommentit (21)
  1. Hienoa, että pääsit näkemään paikan ja toteuttamaan yhden haaveistasi!
    Aloitin parhaillaan suunnittelemaan retkeä tuonne ystäväni purjeveneellä.
    Kenen toimesta retkiä järjästetään? Eikö Pellingin Kotiseutuyhdistys ole taho, joka mökkiä vuokraa?

    1. Hyöky, onnea suunnitteluun ja toivottavasti retki toteutuu! Klovharulla ei ole laituria, mutta sen varmaan tiesittekin.

      Tuo retki, jolla minä olin kesällä, oli Porvoon kaupungin järjestämä. En muista tarkasti, koska ystäväni löysi ja varasi retken. Matkailijan Porvoo -sivustolta löytyy kuitenkin kaikenlaista tietoa Klovharulla käymisestä. Meidän retkellämme opas sanoi, että vuokraajataho on usein väärin esim. Janssonista kertovissa kirjoista, mutta valitettavasti en muista sitäkään, mikä sitten olisi oikea taho (ja oliko väärä juuri tuo Pellingin kotiseutuyhdistys, ehkä). Vuokraviikot tulevat kuitenkin kuulemma jakoon jo tammikuussa, joten kannattaa olla heti vuodenvaihteen jälkeen tarkkana, jos mielii Klovharulle. Minä muuten mielin, koko ajan vain enemmän ja enemmän…

  2. Ihana kuva- ja tunnelmarikas postaus! Kyllä minulle vaan tämän myötä tuli tunne että haluaisin päästä tuollakin käymään. 

    Uskon että meri on näyttänyt Tovelle ja Tuulikille Klovharussa kaikki puolensa, eikä elo siellä ole ollut pelkkää auvoa. Mutta kun omistaa tietynlaisen mielenlaadun, niin se on sellainen mieli joka lepää vain tietyssä paikassa. Tovelle ja Tuulikille se paikka oli Klovharu. 🙂

    Uskon saavani pikavisiitillä vain pienen palan siitä, mitä Tove ja Tuulikki ovat Klovharulta saaneet. Meri ottaa ja antaa. Mutta se pienikin pala riittää, koska siihen vain nyt on tyytyminen.

    Klovharu-vierailua lähemmäs tuskin koskaan tulen heidän elämäänsä ja elämäntyyliään pääsemään. Siksi tulen aina kantamaan sitä palaa sydämessäni.

    1. Pikavisiittikin tuolla antaa paljon. Minullakin oli ensin olo, että äh, täällä on kauheasti ihmisiä ja itse keskityn vain valokuvaamiseen… mutta sittenkin: se Toven ja Tuulikin luoma tunnelma, koko heidän elämäntapansa, oli yhä läsnä, ja retken jälkeen fiilis siitä, että näin ja koin jotain ainutlaatuista, on vain vahvistunut. Ehdottomasti kesän kohokohtia, ellei kohokohta, ja suosittelen Klovharun-visiittiä lämpimästi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *