Hyvästi lempifarkut! IBS, osa 2.

denim2.jpg

Kirjoittelin maanantaina siitä, että kärsin IBS-nimisestä toiminnallisesta vatsavaivasta. Tuo postaus oli aiheeseen kuitenkin vain alkusysäys. Nyt kerron lisää, kuinka sairaus vaikuttaa arkeeni muuten kuin noiden kramppikohtausten ja turvotusten osalta.

 

PUKEUTUMINEN

IBS on kummallinen sairaus siitä syystä, että vaikka sen laukaisemiseen liittyykin useimmilla se ruoka ja juoma, mitä vatsaan laittaa, voi useilla kohtauksen laukaista myös jokin ulkoinen tekijä. Jopa niinkin hullu asia kuin vedessä olo. Minulle yksi merkittävimpiä asioita vatsakramppien synnyssä ruuan lisäksi on vaatteet. Ja IBS:n vuoksi olenkin joutunut monella tapaa joustamaan tyylistäni.

Olen aina pitänyt korkeavyötäröisistä farkuista ja mekoista, joiden leikkaus on rinnan alla. Minulla on suhteessa muuhun mittaani pitkä selkä, joten olen myös ajatellut, että tällaiset vaatteet sopivat mittasuhteisiini. Viime syksystä lähtien en ole voinut pitää kuitenkaan tällaisia vaatteita juuri koskaan. Minun vatsakramppini alkavat nimittäin rinnan alta, aivan vatsan yläosasta, joten kaikki vaatteet, jotka puristavat – edes tuntuvat – navan ja rintojeni välissä, aiheuttavat alle puolessa tunnissa minulle krampin ensi oireita. Esimerkiksi ystäviemme häihin teetetty ihana mekko meni melkein vaihtoon kesken illan, kun en ollut tajunnut, että istuva mekko luineen oli napakka juuri tästä kohdasta.

Toisekseen IBS:n kanssa harvoin voi suunnitella vaatetustaan etukäteen. Jos on meinannut laittaa farkut, voi olla, etteivät ne juuri sinä päivän tai siinä hetkessä mahdukaan päälle. Tämä on turhauttavaa. Eikä vähiten siksi, että olen ollut ihan aina henkeen ja vereen farkkutyttö. Onneksi olen löytänyt muutamat hyvät tiukat farkut, joiden vyötärönauha jää juuri sopivaan kohtaan ja ne eivät useinkaan purista (tosin pahoina päivinä kyllä nekin). Tässä farkkuasiassakin on täytynyt antaa periksi omalle visuaaliselle silmälle: Sellaiset mallit, jotka imartelisivat kroppaani, eivät sovi IBS:n pariksi. Pitänee siis tyytyä niihin, jotka eivät ole niin kauniit päälläni, mutta joiden vuoksi en saa niin usein kramppeja.

 

NIRSOILU JA SOSIAALISET TILANEET

Tällä hetkellä elän sellaista IBS-kautta (koska olothan menevät kausittain), että voin syödä useitakin sellaisia ruokia, joita en voinut syödä viime talvena. Toki jotkin asiat eivät sovi minulle ollenkaan, mutta niiden välttely on melko helppoa.

Pahimpina kausina minun täytyy kuitenkin vältellä todella monia ruoka-aineita. Ja se teki olostani välillä todella kurjan. Oli inhottavaa olla se kyläpaikan ronkeli, joka kyseli jokaisen ruuan sisältämät ainesosat. Se, joka pyysi ravintola-annokseen miljoona kommervenkkia ja se, joka kuitenkin kaiveli sipuleita ruuan seasta.

Itse pidän nirsoilua junttina, ja siksi yritin aina selitellä allergiasta (vaikkei IBS periaatteessa ole allergia) vaikka mitä. Ravintokäynneistä tulikin tuohon aikaan aikamoinen ongelma. Se, mikä oli ennen ollut ihana rentoutumistapa, olikin yhtäkkiä stressin aihe. Aina sai pelätä – varsinkin ulkomailla – löytäisinkö jotain syötävää itselleni.

IBS:n selittäminen muille on myös hankalaa. Se, että siedän esim. vähän gluteenia, mutta en paljon, on monille vaikea asia ymmärtää. Kuinka monta kertaa olenkaan saanut tarjoilijalta silmienpyörittelyjä ravintolassa, jos olen pyytänyt vaikka hampurilaiseen gluteenittoman sämpylän, mutta olen silti ottanut perunat, joiden kuorrutteessa on ripaus vehnää. On/off -tilanteen ymmärtäminen kun tuntuisi olevan ihmisille helpompi käsittää. IBS:ssä on kuitenkin monet ruuat rajoitettuja, vaan ei kiellettyjä 

 

Näköjään tätä tarinaa tuli taas niin paljon (pienimuotoinen avautumisen tarve?), että pyhitän IBS:lle vielä yhden postauksen ensi viikolta. Kysymyksiä saa edelleen laittaa!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay 

Kommentit (10)
  1. Suosittelen lämpimästi äitiysfarkkuja (ja legginssejä/sukkahousuja), ei tarvitse murehtia mahtuvatko päälle tai puristavatko, myöskään silloin kun maha ei ole vielä aamulla turvoksissa, mutta turpoaa päivän mittaan.

  2. Vaateongelmaa en ollut ajatellut tuosta näkökulmasta. Lähinnä olen valinnut vaatteeni aina turvotuksen asteen mukaan. 😀
    Häämekkoja sovittaessa yksi puku painoi ikävästi alavatsaan ja ajattelin, että minulla on varmaan valmiiksi ilmaa vatsassa. Ehkä täytyisi koittaa valmiiksi pystyykö pitämään kiristävää pukua koko päivää. Muuten menee suunnitelmaks uusiksi hääpuvunkin osalta.

    1. Karoliina Sallinen
      3.10.2017, 09:38

      Häämekkoasiaa olen itsekin pohtinut tältä kannalta. Aikamoinen savotta, eteen sanoisi! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *