18 vuoden etsintä palkittu: Täydelliset farkut päärynävartalolle!

October 04, 2017-24.jpg

October 04, 2017-11.jpg

October 04, 2017-12.jpg

October 04, 2017-14.jpg

Muistan ne teiniaikojen kauhun hetken Jyväskylän Carlingsissä, kun vedin päälleni hiki hatussa koppurakangasta olevia Leviksen 555 -farkkuja. Olin saanut naisen lantion jo 6.luokalla, mutta muuten olin edelleen se alle 45-kiloinen laiheliini. Se oli vartalokombo, joka sai aikaan monen monta kirosanaa ja vuodatettua tuskanhikikarpaloa.

Ongelma oli suuri teinitytön maailmassa. Ne housut, jotka olivat sopivat lantiostani, olivat aivan hurjan isot vatsan kohdalta tai reisien alaosasta. Ja ne taas, jotka olisivat olleet sopivat vatsasta ja jaloista, eivät menneet lantiosta kiinni. Ja koska cooleinta ikinä oli omistaa 555:t, ei mallia yksinkertaisesti voinut vaihtaa itselle sopivammaksi. (Jos sellaisia edes olisi noihin aikoihin ollut tarjolla.) Niinpä ostin ne aivan liian pienet farkut, jotka vedin jalkaan selälläni maaten. Iltaisin, kun otin farkut pois, lantioluideni kohta oli puutunut aivan tunnottomaksi. 

Vaikka aikuiseksi kasvaminen, farkkumuodin muutokset ja erityisesti jegginsien rantautuminen ovatkin helpottaneet monta farkkuongelmaani, on kroppani muoto edelleen ongelmallinen erityisesti housuja ostaessa.

Minulla on naisellinen lantio ja pylly. Joka onneksi nyt on muotia toisin kuin vuosituhannen vaihteessa. Mutta näiden kahden lisäksi minulla on myös kapeat nilkat ja pohkeet. Tämä kokonaisuus tekee sen, että jos jo vatsaongelmani tekevät ongelmia housujen löydössä, antaa muotoni yhden ekstraongelman lisää.

Haaste farkuissa onkin minunlaisellani vartalolla se, että jos farkut ovat sopivat vatsasta ja lantiosta, jäävät ne poikkeuksetta liian löysiksi polven alapuolelta. Ja jos taas housut ovat hyvät polven alapuolelta (tarpeeksi tiukat ja tarpeeksi lyhyellä lahkeella), ne ovat aivan liian puristavat pepusta ja lantiosta.

Olen kuitenkin löytänyt pöksyt, jotka käyvät täydellisesti kroppaani. Jopa tähän IBS:n oikuttelevaan vatsaan. Nimittäin Zaran Body Curve-malliston farkut. Aivan, kun joku olisi ottanut vartaloni malliksi housuihin, niin hyvin istuvat ne ovat. Vatsa ei purista, peppu mahtuu mukaan ja silti ne istuvat myös jaloista. Ja hintakin on aika paljon vähemmän kuin Leviksissä ennen ja nyt. Taisin pulittaa viime kerralla Body Curve -farkuista 25-30 euroa.

Joskus töitä oikeanlaisten farkkujen eteen pitää tehdä 18 vuotta. Nyt toivotaan, että kroppa ei enää kauheasti muutu tai Body Curve -farkkujen valmistus lopu.

-Karoliina-

Kuvat: Armando Tranquille

Paita, Carlings // farkut, Zara 

 

Muoti Ostokset Päivän tyyli

Pilaako microblading -kulmakarvat ihoni? Lääkäri vastaa.

iris-154659_960_720.png

Otin viime keväänä microblading -kulmakarvat, joihin olin alusta asti ihan hirveän tyytyväinen (postaus kulmien ottamisesta täällä). Vaikka itse kulmien ottaminen sattuikin aivan sairaasti, oli muuten koko prosessi onnistunut. Kulmat paranivat nopeasti ja lopputulos oli hirvittävän luonnollinen ja hyvä. Ja mikä parasta: Kun kulmat oli laitettu kuntoon, ei niihin ole tarvinnut käyttää laisinkaan energiaa enää arkiaamuisin. Sen kun vain nypin hajakarvat, jotka oli muuten microbladingin kanssa helppo nyppiä, koska piirretyt rajat osoittivat selvästi, mikä karva oli oikealla paikallaan ja mitkä taas yli rajojen.

Näin kuukausien saatossa olen kuitenkin alkanut pelätä, että olen tehnyt suuren virheen ottaessani kulmiin microbladingin. Nimittäin jos ihooni läpi tehdään viiltoja terällä, eikö ihoon tule samalla myös arpea? Ja tunnettuahan on se, ettei arven kohtaan kasva enää karva.

Uskon, ettei arven muodostuminen haittaa niissä tapauksissa, jossa ihminen ottaa microblading -kulmat tilanteessa, jossa hänelle ei kasva kulmakarvoja ollenkaan. Mutta minun tapauksessani, jossa karvoja on entuudestaan paljon, mutta microbladingin tarkoitus on vain hieman tuoda kulmiin muotoa, ei menetelmä olekaan ehkä niin hyvä, kun voisi aluksi kuvitella. Voisi ajatella, että microblading-viillot pilaavat entuudestaan hyvää kulmakarvamateriaalin.

Microblading-asia vaivasi minua niin paljon, että kysyin asiasta lopulta Mehiläisen ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Carl Kyrklundilta.  Hänen mukaan kansainvälisistä lääketieteellisistä tietokannoista ei ole tehty tieteellisiä julkaisuja lainkaan microblading-tekniikasta. Tekniikka ollessa näin tuore, lääkärit eivät voi myöskään varmuudella vielä sanoa mitään tekniikan haittavaikutuksista. Toisin sanoen kukaan ei vielä tiedä, mitkä pitkäaikaisvaikutukset microbladingista seuraa. Jos seuraa mitään.

”Arpiriski riippuu siitä, kuinka syvälle arpi tehdään, eli tämä riippuu tekijästä ja tekniikasta. Hyvin pinnallinen viilto ei arpeuta, syvempi kylläkin”, kertoo Kyrklund.

Nyt herääkin kysymys, tekevätkö kaikki microblading-tekijät viillot tarpeeksi pinnallisiksi. Ja tuleeko microblading-tekijöille myöskin paine tehdä viillot (liian) syviksi, jotta asiakas olisi tyytyväinen kulmien pysyvyyteen? Sehän on nimittäin fakta, että mitä syvempi viilto, sitä pysyvämpi väri. Ja mitä harvemmin ihminen joutuu uusimaan kauneushoitonsa – oli kyse sitten kulmista, ripsistä tai juurikasvuväristä – sitä tyytyväisempi asiakas usein on.

Minun kuuluisi uusia microbladin-kulmani vielä tämän vuoden aikana, mutta nyt olen tilanteen edessä, jossa pohdin, jatkanko kulmieni microblading-värjäämistä enää laisinkaan. Itse en ole toistaiseksi huomannut arpeutumista, mutta voinko luottaa siihen myös jatkossa.

Mitä kokemuksia sinulla on kyseisestä microblading-tekniikasta?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lähde: Mehiläinen, Carl Kyrklund

 

Kauneus Terveys Meikki Testit