Disney-teemajuhlat. Mutta mistä asu? Aikuiselle.

disney.jpg

Tällä viikolla on tullut googlailtua erilaisia naamiaisasuja, koska siskoni päätti pitää ensi kuussa pre-kolmekymppiset teemalla Disney. Teema on siinä mielessä osuva, koska mehän olemme siskojeni kanssa lapsena olleet oikein kunnon Disney-nörttejä. (Taidetaan olla edellenkin). Meillä ei ollut Nintendoa, eikä me taidettu katsella muita lastenohjelmia juuri yhtään, mutta Disney-leffat tuli rullattua niin monta kertaa, että VHS:n kuva alkoi vouvaamaan.

Hassuttelemme vieläkin joskus sillä, kuinka monen  Disney-leffan vuorosanalitaniat osaammekaan ulkoa, biiseistä puhumattakaan. Oma bravuurini on Kaunottaren ja hirviön kohtaus, jossa Belle ja tämän isä juttelevat Gastonista. (Ja nyt sitten alkaa samalla soida päässä Leijonakuninkaan ”Kuka tahtoo syödä mehukkaita sikoja -kappale”). 

Minusta teemajuhlat on hauskoja. Varsinkin, kun porukka innostuu aiheesta ja panostaa pukuihin. Olen kuullut vähän huhua, että kemuihin olisi tulossa ainakin yksi Simba ja yksi taikamatto (aivan loistava asuidea muuten!), mutta meidän sakilla on vielä asut päättämättä. Parasta ja mielenkiintoisinta olisi tehdä/tuunata asu itse, mutta hitsi kun en osaa ommella! Yhtään! Ja oletteko katsoneet, paljon valmiit aikuisten naamiaisasut maksavat? Huhhuh!

Jos teille tulee nyt sitten mieleen Disney-aiheinen pukupari kokoihin S ja XXL, kertokaa! Niin ja kaikki tuunausvinkit ja myynnissä olevat valmiit second hand -puvut kiinnostavat myös.

-Karoliina-

Kuvat: Pixabay

Puheenaiheet Höpsöä

Koti on siellä, missä tavarat on

P1010802 (1).JPG

P1010805 (1).JPG

P1010780 (2).JPG

Kaikki karsimioppaat kehottavat luopumaan tavarasta. Että onni tulee, kun koti tyhjenee.

Ja olenhan minäkin tuolla ajatusmallilla paljosta luopunut. Ja arkionnellisuus on lisääntynyt, kun kaapista ei pursua kama ja tietää, missä rahapussi, kengät tai hiuslakka on. Silloin, kun niillä on se oikea paikka ja tavaraa on tarpeeksi vähän per hylly.

Mutta. Samalla, kun olen purkanut tavaroita muuttolaatikoista uuteen kotiin, on onnellisuus myös lisääntynyt tavaran määrästä. Nimittäin kun saan ympärilleni omat kirjat, ne kirppikseltä löydetyt kahvikupit, F:n askarteleman koristeröllin, joka kodissa mukanani kulkeneen hymytyttöpatsaan, siskon 6-vuotiaana tekemän Tiffany-lasipeilin ja vaihtopaitoja enemmän kuin kolme, tulee fiilis, että asunto alkaa tuntua vähän enemmän kodille.

Ei ole kuulkaas helppoa muuttaa toisen kotiin. Ja tehdä siitä omaa, yhteistä. Silloin se, että saa laskea illalla silmälasit mummolta peritylle vuonna 1939 Jyväskylästä ostetulle puupenkille merkitsee enemmän, kuin osasi edes kuvitella. 

-Karoliina-

Suhteet Sisustus Oma elämä Ajattelin tänään