Pakettimatkailu on noloa!?
”Ihan kauheita ne turistirysät. Me mentiin sille alueelle, jossa oli vielä paikallista kulttuuria, eikä yhtään länsimaalaista. Kiivettiin vuorilla ja syötiin alkuasukkaiden kanssa tähtitaivaan alla. Sudet ulvoivat vieressä, kommunikoitiin savumerkein.”
Kun mä olin lapsi, hienointa mitä kukaan tiesi, oli reissu Rodokselle. Nykyisin jos joku erehtyy varaamaan matkan kyseiseen kohteeseen, pitää sitä vähintäänkin selitellä. ”Meillä on katso nämä pienet lapset, niin tämä oli vain kätevin vaihtoehto.” tai ”Eihän tämä nyt unelmaloma ole, mutta aurinkoa mentiin atooppisen ihon takia hakemaan”.
Tuntuukin vähän sille, kun jokaisen peruspertin ja -pirkon on vaellettava löytöretkeilijöiden tavoin tuntemattomilla mailla. Reppu selässä, autenttisesti paikallisten keskuudessa. Ja tämä on tietysti todellakin fine ja suositeltavaa seikkailunhaluisille, mutta miksi samalla pakettimatkoista on tehty kirosana? Mitä noloa on siinä, että haluaa oikeasti mennä helppoon kohteeseen, jossa voi omilla ostoillaan ja majoittumisellaan tarjota turistikaupungin asukkaille työn ja toimeentulon?
Extreme-matkailukummastelun lisäksi huomaan olevani epätrendikäs myös siinä suhteessa, että en pahemmin pidä matkustelusta. Toki kerran talvessa olisi kiva päästä aurinkoon (tosin todellisuudessa sekin toteutuu ehkä kerran viiteen vuoteen) ja muutaman kerran vuodessa laivalle ja rakastamaani Tukholmaani. Mutta se riittää minulle.
Tiedän todella monia perheitä, joissa karsitaan perusmenoista – tai siis ainakin minun mielestäni perusmenoista – säästäen jokavuotiseen ulkomaanmatkaan. Ulkona ei syödä kuukausiin, leffassa ei käydä ja harrastuksista pihistellään. Olenpa kuullut siitäkin, että leivänpäällismakkarat puolitetaan rahansäästön toivossa, jotta matkaliput saataisiin maksettua. Heille viikko ulkomailla on niin arvokasta, että sen eteen 350 päivää voi pihistellä.
Minä haluan panostaa ennemmin arkeen kuin yksittäisiin matkoihin. Jos vaakakupissa on ennemmin uusi sohva kotiin kuin matka, voittaa sohva aina matkan. Sohvastahan saa nauttia viikon tai kahden sijaan vuosia.
Se, mikä matkustelu meidän perheessämme vie rahaa, on tietysti Hankasalmella käynti. Junamatka edestakaisin F:ltä ja minulta maksaa 137 euroa, ja kun mummolassa käydään 3-4 viikon välein, voitte laskea, että sillä summalla tehtäisiin aika monta reissua uusiin maihin.
Pidän vain isovanhemmilla käyntiä, näin arkisena ajattelijana, vaan meille tärkeämpänä asiana, kuin ulkomaanmatkoja.
Kun seuraavan kerran näen taas facebookissa sen kartan, jonne ihmiset merkitsevät jokaisen niistä kymmenestä matkakohteesta, jossa ovat vierailleet, voisin tehdä omani. Hankasalmi-Helsinki-Teneriffa-Tukholma-Lontoo-Barcelona. Maailmanvalloitus jääköön muille.
Oletko huomannut saman trendin kuin minä: Maailmankartta on täytettävä, mutta ei kuitenkaan millä tahansa pakettilomilla? Entä kuka muu tunnustaa olevansa niin epätrendikäs, että haiden kanssa sukeltelun sijaan viikon löhöily biitsillä tai matka Siljalla Tukholman tuntuu enemmän omalle?
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
