Rypäleet aasta ööhön: Malbec

Argentiinan kansallisrypäleenä pidetty malbec ei välttämättä ole tullut vastaan muun maalaisissa viineissä, ainakaan samalla nimellä. Malbec on alun perin lähtöisin Ranskasta, jossa se on aikanaan ollut osa Bordeaux-blendiä (cabernet sauvignon, cabernet franc, merlot) mutta kylmänarkuutensa vuoksi se on korvautunut paremmin Ranskan sääoloihin sopivilla rypäleillä. Malbec vaatii paljon lämpöä ja auringonpaahdetta, ja kylmänarkuuden lisäksi ohut kuori tekee siitä huonosti sopivan Bordeaux’n kosteaan meri-ilmastoon, jossa sienitaudit ovat yleisiä. Näin ollen Etelä-Amerikan kuivat kasvuolosuhteet ovat sille omiaan.

Malbec on Argentiinan viljellyin ja tunnetuin rypälelajike (kuva: Francisco Deane / Unsplash)

Ranskassa malbec tunnetaan myös nimillä côt, pressac ja auxerrois. Sitä viljellään etenkin Cahorsin alueella, joka sijaitsee sisämaassa Bordeaux’sta itään. Yli kolme neljäsosaa maailman malbec-viljelmistä on kuitenkin Argentiinassa. Rypäle on kulkeutunut sinne 1800-luvun puolivälissä, ennen viinikirvan leviämistä, ja Argentiinassa viljelläänkin vielä alkuperäisellä eurooppalaisella juurakolla olevia köynnöksiä. Euroopastahan phylloxera eli viinikirva on hävittänyt alkuperäiset juurakot lähes täysin, ja köynnökset vartetaan amerikkalaisiin juurakoihin.

Väriltään malbec on hyvin intensiivinen, ja usein sinertävään taittava. Makuprofiili on tumma, ja muistuttaa etäisesti cabernet sauvignonia. Sille on tyypillistä tumma marjaisuus, luumusta karhunvadelmaan ja kirsikkaankin, sekä täyteläinen body ja keskivahvat tanniinit. Ikääntyessä niihin kehittyy suklaan ja tupakanlehden aromeita (jota muuten kannattaa käydä nuuskuttamassa sikaritehtaalla jos joskus tulee mahdollisuus vastaan, aivan törkeän hyvä tuoksu!). Paremmat malbecit kypsytetään uusissa tammitynnyreissä, jolloin ne saavat lisäksi mausteisia piirteitä.

Kypsiä rypäleitä köynnöksessään (kuva: Jassy Onyae / Unsplash)

Olen nyt useamman kerran lyhyen ajan sisällä törmännyt väitteeseen, että malbecit sopisivat erityisen hyvin yhteen strutsinlihan kanssa. Tämä menee ihan päinvastaisesti ”paikallista ruokaa ja paikallista viiniä” -ajattelun kanssa, sillä nyt ollaan täysin eri mantereella, mutta totta kyllä on että malbec on erityisesti lihaviini. Strutsin liha on melko voimakkaan riistaisen makuista, sinertävän tummaa ja vähärasvaista – eli monessa suhteessa muistuttaa poroa, jonka kanssa malbecia voisi lähteä kokeilemaan, kunhan liha on jätetty reilusti punaiseksi. Argentiinalaiseen tyyliin grillattu pihvi chimichurrin kanssa ei varmasti mene pieleen.

Perjantaipullona oli helmikuun lopulla erinomainen pihviviink Luigi Bosca Malbec, tällä viikolla puolestaan on tulossa vähän erikoisempi viini eli argentiinalainen malbecista ja pinot noirista valmistettu rosee!

Kulttuuri Ruoka ja juoma

Perjantaipullo: Zaccagnini Cerasuolo d’Abruzzo Rosé 2019

Roseekesän ensimmäinen Perjantaipullo tulee Keski-Italian itärannikolta, DOC Cerasuolo d’Abruzzosta. Apellaatio on uudehko, se on irtautunut isommasta Abruzzon alueesta vuonna 2010 ja tuottaa lähes pelkästään montepulciano-rypäleestä tehtyjä roseeviinejä. Montepulcianoa ei tässä yhteydessä pidä sekoittaa toscanalaiseen vino nobile di montepulcianoon, joka valmistetaan sangiovese-rypäleestä. Viini on saatu maahantuoja Arvid Nordquistilta tuotenäytteenä.

Zaccagnini Cerasuolo d’Abruzzo Rosé 2019 on, kuten nimikin vihjaa, väriltään lämpimän kirsikkaisen sävyinen. Pullosta näkee heti, että kyseessä on italialainen viini – missään muualla nimittäin ei taideta sitoa pullon kaulaan roikkumaan pientä puunpalasta. Olettaisin, että kyseessä on viiniköynnöksen palanen. Jos jollakulla on tarkempaa tietoa tämän perinteen taustoista, niin kertokaa ihmeessä!

Kirsikanvärinen italialainen rosee Zaccagnini Cerasuolo d’Abruzzo

Tuoksussa on meheviä metsämarjoja, kuten villimansikkaa ja vadelmaa. Kirsikkaan viittaavan cerasuolo-nimen takia ajatukset siirtyvät myös tuoksusta etsimään kirsikkaa, ja ehkäpä tässä sellaista kirsikkasiirapin tai cocktailkirsikan tyyppistä, karamellimaista kirsikkaista aromia on. Tuoksu voisi viitata jopa tikkariin.

Maussa on jännittävää suolaisuutta. Siitä tulee mieleen jokin suolaiseen ruokaan käytettävä yrtti, ja myös merellistä suolaisuutta. Suutuntuma on mehevän hapokas, ja marjaisuus suussa taittuu enemmän kohti mansikkaa ja taas sitä kirsikkaa. Kuten näissä vähän tummemmissa roseeviineissä on pidemmän kuorikontaktin ansiosta tyypillistä, niin tämänkin viinin suutuntumassa on pieni häivähdys tanniineita ja punaviinimäistä syvyyttä. Kokonaisuus on täyteläisempi kuin esimerkiksi henkäyksenohuissa eteläranskalaisissa roseeviineissä.

Mehevä, maukas viini, joka ruokapöydässä yhdistyy luontevasti vaalean lihan kuten possun tai kanan kanssa. Myös voimakkaamman makuiset kala- ja äyriäisruoat. Viini on vegaaninen.

Zaccagnini Cerasuolo d’Abruzzo Rosé 2019 on Alkon vakiovalikoimassa, ja sillä on hintaa 15,49€

Kulttuuri Ruoka ja juoma