Viime viikolla kirjoitin pitkän pätkän eurooppalaisten viinien alkuperäsuojista keskittyen Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan. Hypätään tällä kertaa Saksaan, jonka systeemi on hieman erilainen!

Saksassa on viineille kaksi pääluokitusta: simppelit pöytäviinit (Deutscher Wein ja Landwein, jotka olisivat EU-systeemissä jotain PGI:tä hipovaa) sekä laatuviinit, jotka jakautuvat vielä kahteen luokkaan, Qualitätswein ja Prädikatswein. Qualitätswein vastaa löyhästi PDO:ta. Viinit tulevat Saksan kolmeltatoista anbaugebieteltä eli alueelta (Mosel, Pfalz, Rheingau jne) ja chaptalisointi eli sokerin lisääminen valmistusvaiheessa alkoholipitoisuuden nostamiseksi on sallittua.

Prädikatsweinit luokitellaan kypsien rypäleiden sokeripitoisuuden mukaan. Kuudesta prädikatista ensimmäiset kolme voivat olla joko kuivia (trocken), puolikuivia (halbtrocken/feinherb) tai makeita – viimeiset kolme ovat aina makeita. Sokerin lisääminen on kiellettyä. Sallitut rypäleet vaihtelevat tuotantoalueen mukaan.

• Kabinett – pääsato, rypäleet täysin kypsiä ja viinit useimmiten puolikuivia
• Spätlese – kerätään noin viikko kabinett-sadonkorjuun jälkeen, viinit ovat täyteläisempiä kuin kabinett-viinit ja samoin useimmiten puolikuivia
• Auslese – hyvin kypsiä käsinvalikoituja terttuja. Ausleset voivat olla jo jälkiruokaviinejäkin, ja niissä saattaa olla mukana jalohometta. Kuivat ausleset ovat harvinaisia
• Beerenauslese – jälkiruokaviinejä, jotka tehdään yksittäin poimituista rypäleistä. Käytännössä rypäleet ovat lähes poikkeuksetta jalohomeisia, sillä vaadittu sokeripitoisuus on muuten lähes mahdotonta saavuttaa. Jalohome tuo viineihin omat tunnusomaiset arominsa: aprikoosia, ananasta, sitruunankuorta, marmeladia, hunajaa
• Trockenbeerenauslese – jälkiruokaviinejä, jotka tehdään yksittäin poimituista köynnökseen rusinoituneista rypäleistä. Kuten beerenausle, myös trockenbeerenauslesen rypäleet ovat melkein poikkeuksetta jalohomeisia
• Eiswein – ”jääviini” valmistetaan ensimmäisten pakkasten aikana köynnöksiin jäätyneistä rypäleistä. Eisweinin rypäleissä ei ole koskaan jalohometta, vaan rypäleiden pitää olla terveitä ja kokonaisia. Tertut kerätään ja puristetaan jäisinä, jolloin niihin jäätynyt vesi jää pois ja rypäleistä puristuu ainoastaan konsentroitunut makea mehu, jossa sokeri- ja happopitoisuus on korkea

Koska Prädikatweinien makeus vaihtelee, tuottajilla on omia merkintätapojaan jotka eivät ole lailla säädeltyjä. Kullanvärinen foliokapseli korkin päällä (goldkapsel) viittaa kyseisen tuottajan perusviinin verrattuna parempaan ja yleensä myös makeampaan viiniin.

Ettei olisi liian helppoa, Saksalaisilla laatutuottajilla on oma järjestö Verband Deutscher Prädikats- und Qualitätsweingüter (VDP) joka käyttää pulloissaan omia laatumerkintöjä. VDP koostuu noin 250 Saksan parhaasta viinituottajasta, ja vaikka sen merkinnät eivät ole lakisääteisiä, ne ovat kuitenkin aika luotettavia. VDP:n viinit tunnistaa korkin foliokapselissa olevasta kotka-logosta.

VDP käyttää Ranskasta lainattua systeemiä, jossa Grosse Lage vastaa Grand Cru:ta ja Erste Lage vastaa Premier Cru:ta. VDP:n parhaat kuivat viinit Grosse Lage -tarhoilta saavat merkinnän Grosses Gewächs.

Oliko selkeää?