Nyt kun vihdoin on kesä, niin päätimme lähteä tuohon Kumpulan rannalle koko perheen voimin. Tai siis koiria lukuun ottamatta! Vanhoihin Kumpulan taloihin kuuluu osuus tuosta Kumpulan yksityisrannasta. Se on siis aidattu alue ja pätkä Näsijärven rantaa, jonne pääsevät portista ainoastaan ne, jotka asuvat näissä Kumpulan vanhoissa taloissa, käsittääkseni. Portti aukeaa puhelinsoitolla. Huippu homma!

Pakattiin tavaroita pihassa, siirrettiin Aleksanteri turvakaukaloon ja ajateltin, että hän nukahtaa autoon ja nukkuu rannassa. No, eihän se sitten mennytkään niin. Siirrettiin pikkuherra kaukaloon ja alkoi huuto! Lähdettiin ajamaan siinä toivossa, että minimies nukahtaa. Kävin nopeasti Siwasta hakemassa juotavaa ja Topi ja Sofia ajoivat huutavan vauvan kanssa kaupan pihaa ympäri!

Päätettiin, että käydään tankkaamassa – kyllä se varmaan nukahtaa kun vähän ajetaan. No, ei se sitten mennytkään niin. Aleksanteri huusi kuin viimeistä päivää! Oli pakko pysähtyä Mikon Leivän pihaan ja syöttää pikkuherra.

Masu täyteen maitoa ja uusi yritys! Ensin kamala huuto ja sitten sammuminen kaukaloon. Saatiin tankattua ja ajettiin rantaan. Ei sinne edes oikeasti autolla tarvitsisi mennä. Matkaa on ehkä pari kilometriä, mutta A ei oikein viihdy vaunuissa, niin ei otettu riskiä. Inhottava(mpi) työntää huutavaa vauvaa vaunuissa!

Siinä se minimies sitten hetken torkkui. Ei kauaa! Koitettiin siirtää kaukalo rataskehikkoon ja hyssytellä, mutta ei. Syliin piti päästä.
 

Kävimme lounaalla viereisessä Rusthollissa. Lounas ei ollut kovin hääppöinen, mutta terassilta on hienot näkymät Näsijärvelle. Sääli, ettei paikasta ole pidetty huolta. Varmasti siitä saisi toimivan rantaravintolan, jos näkisi vaivaa ja panostaisi hieman sekä sisustukseen, yleisilmeeseen ja ruokaan! Ihana kesäpäivä oli kuitenkin. Näitä lisää!