Tänä aamuna laitoin esikoisen hiuksia ennen kuin hän lähti kouluun. Tyttö oli syönyt jo kaurapuuronsa, hampaat oli pesty ja koulupuku oli yhdessä puettu päälle. Join samalla aamukahvia suuresta kupista, joita tarvitsen kaksi herätäkseni aamuisin. Netflixistä tuli taas katsottua elokuvaa liian myöhään, mutta koskapa sitä oppisi. Mies tuli suihkusta ja aamupalan jälkeen lähti töihin kuten jokainen arkiaamu. Eväsrasiaan olin laittanut hänelle eilen leipomaani raparperipiirakkaa.

Kuulostaa aika tavanomaiselta arkiaamulta varmasti monessa kodissa Suomessakin. Tai missä tahansa. Usean vuoden Keniassa asumisen jälkeen eroavaisuudet suomalaiseen arkeen alkavat hämärtyä. Tai niihin on vain tottunut. 

Tämän aamun voisin kuvata myös näin:

Aamulla kotiapulaisemme herätti lapset ja keitti heille kaurapuuroa kaasuhellalla keittiössä. Puuron jälkeen letitin esikoisen hiuksia ennen kuin koulubussi tuli häntä hakemaan. Esikoisemme on kolmevuotias ja aloittanut siis leikkikoulun pari kuukautta sitten. Koulu on yksityinen ja maksamme useita satoja euroja muutaman kuukauden lukukaudesta, joita vuodessa on kolme. Kolmevuotiaat opiskelevat kirjaimia ja numeroita ja tyttäremme osaa kirjoittaa ja tunnistaa numerot yhdestä kymmeneen jo aika hyvin. Hän saa koulusta läksyjä kahdesti viikossa.

Samalla kun letitin esikoisen hiuksia, kuulin kuinka vesitankkimme sähköpumppu oli käynnissä. Muistutin kotiapulaista olemaan säästeliäs käyttäessään vettä, koska emme tiedä kuinka kauan vesikatkos tällä kertaa kestäisi. Olemme ostaneet vuokrataloomme 2000 litran vesitankin ja sähköpumpun, joka automaattisesti pumppaa vettä säiliöstä putkistoomme kun veden paine on pääputkissa vähäinen. Eli kun vettä ei pääputkista tule koko asutusalueelle. Vesikatkoksien kesto on vaihdellut muutamasta tunnista kokonaiseen kuukauteen ilman juoksevaa vettä. Kenia kärsii kuivuudesta, joten pääkaupunkiseudullakin täytyy säännöstellä vedenjakelua. Samalla kun ärsyynnyn vesikatkoista, moitin itseäni reaktiostani. Osassa maata ihmisiä ja eläimiä kuolee kuivuuteen ja minä valitan kun arjesta tulee vain vähän haastavampaa. Vaikka hanoista tulee yläkerran suihkuja lukuun ottamatta ainoastaan kylmää vettä, niin ainakin sitä sieltä yleensä tulee.

Elokuvan katsominen meni niin myöhään, koska internet lataa joskus todella hitaasti. Internetyhteys on meidän alueellamme todella takkuavaa ja esimerkiksi sade vaikuttaa yhteyden laatuun huonontavasti. Sade aiheuttaa myös erittäin usein sähkökatkoksia, mitkä rytmittävät ja viivästyttävät television katsomista ”kivasti”.

Mieheni lähti siis töihin raparperipiirakkaa eväsrasiassaan. Lisäksi annoin mukaan vesipullon, jonka olin jäädyttänyt, jotta vesi pysyisi kylmänä koko työpäivän ajan. Mieheni työpäivät työmatkoineen lähes poikkeuksetta venyvät vähintään 12 tunnin mittaisiksi Nairobin liikenneruuhkien vuoksi. Nairobissa asuvat helposti viettävät kolme, neljäkin tuntia päivässä autossa ruuhkien keskellä, riippumatta oikeastaan siitä missä päin kaupunkia he asuvat.  Auringon paahtaessa voi ulkolämpötila nousta reilusti yli 30 asteen, joten ruuhkassa istuessa ilmastottoman auton lämpötila lähenee helposti saunan lukemia. Juomavesi tulee todella tarpeeseen.

Keniassa on hyvin yleistä palkata perheeseen kotiapulainen. Taloihin ja asuntoihin on yleensä suunniteltu erillinen, kylpyhuoneella varustettu makuuhuone, niin sanottu servant’s quarter kotiapulaista varten. Minimipalkka on Kenian laissa säädetty, mutta useat maksavat kotiapulaisilleen reilusti alle minimipalkan, joka muistaakseni on kotiapulaisilla noin sata euroa kuukaudessa. 

Harvalla perheellä olen Keniassa nähnyt esimerkiksi pyykinpesukonetta tai imuria, astianpesukoneeseen en ole vielä missään törmännyt. Pyykit ja tiskit pestään siis käsin ja lattiat harjataan luudalla. Ulkoa tulevan pölyn vuoksi lattiat täytyy vähintään kerran päivässä luututa. Kotitöiden tekemiseen kuluu siis todella paljon aikaa.  

Ruokakauppojen hyllyiltä puolivalmisteet puuttuvat lähes kokonaan, joten pikaisen arkiruoan tekeminen ei ole ihan yhtä yksinkertaista ja nopeaa kuin Suomessa. Esimerkkinä vaikkapa lihapullat ja ranskalaiset. Meillä se alkaa siitä, että pestään ja kuoritaan perunat, minkä jälkeen ne yksitellen suikaloidaan sopivan kokoisiksi. Lihapullat tehdään tietysti naudan jauhelihasta itse. Hyväähän siitä tulee, mutta on siihen aikaakin käytetty vähän enemmän kuin siihen, että pakasteranskalaiset ja valmiit lihapullat heitetään uuniin paistumaan. 

Todettakoon erikseen, että rikkaille löytyy Nairobista melkeinpä mitä tahansa mitä esimerkiksi Suomestakin saa. Harvalla tavan kenialaisella on niihin varaa, eivätkä he niitä kaipaakaan. Perusruoka on Keniassa suhteellisen halpaa, taatusti tuoretta ja useimmiten lähellä tuotettuakin vielä. Perusruoka Keniassa eroaa tietysti paljon suomalaisesta perusruuasta, mutta tässä vuosien aikana olen oppinut niitä valmistamaan ja niistä jopa tykkäämään. Paitsi matumbosta, joka on naudan tai vuohen mahasta valmistettua pataa, joka haisee ihan sille itselleen. Mutta siitä ja muista ruuista enemmän joku toinen kerta!