20.7.2019 ida ihana

Missä on Leijonakuningas 2019 elokuvan yllätys?

Olimme poikaystäväni kanssa katsomassa torstaina uutta Leijonakuningas 2019 elokuvaa. Elokuva sai ensi-iltansa 17.7.2019, ja se on toteutettu fotorealistisesti tietokoneanimaation avulla. Väitän, että alkuperäinen piirrosklassikko, Leijonakuningas vuodelta 1994, on meille jokaiselle 90-luvun lapselle tuttu.

Sali täyttyikin isolta osin ikäisistämme nuorista aikuisista, joille monista Leijonakuningas on varmasti ollut suosikki elokuva lapsuudesta. Disney otti kovan haasteen vastaan tarttumalla uudestaan tähän klassikkoon, ja täytyy myöntää, että meitäkin vähän jännitti; Rakastuisimmeko elokuvaan uudestaan vai joutuisimmeko pettymään.

Leijonakuningas on kaunista katseltavaa ja laulut liikuttavat edelleen

Etukäteen vähän jänitimme, kuinka puhuvat eläimet saadaan mitenkään toteutettua uskottavasti aidoilla kuvilla. Visuaalisesti ja tekniikaltaan Leijonakuningas onnistui kuitenkin loistavasti. Leijonakunigas oli yksinkertaisesti kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa.

Leijonakuningas 2019 hyödyntää kaiken 2010-luvulla käytössä olevan tietotekniikan, ja toteutus oli upein näkemäni tietokoneanimaatio. Se on hieno osoitus siitä, mitä tietokoneilla pystytään nyt tehdä. Valoituksella ja tarkasti mietityillä kuvauskulmilla luotiin tunnelmia pelosta onneen ja iloon.

Leijonakuningas 2019 hyödyntää kaiken 2010-luvulla käytössä olevan tietotekniikan, ja toteutus oli upein näkemäni tietokoneanimaatio.

Alkuperäiset musiikit ja laulut olivat aivan yhtä ihania, kuin muistinkin. Ne nostivat mieleen ihania muistoja ja liikuttivat yhtälailla kuin yli 20-vuotta sitten. 2010-luvun tekniikka sai koko salin huokailemaan ”Do you feel the love tonight” -tahdissa ja itse tietysti jammailin penkilläni ”Hakunamatata” -liikkeitäni (anteeksi vierustovereilleni siitä).

Minulle Leijonakuningas oli upea uusi versio klassikosta, joka oli toteutettu laadukkaasti ja kunnioituksella alkuperäistä piirrosklassikkoa kohtaan. Mutta siihen se valitettavasti sitten vähän jäikin.

Mitä uutta vuoden 2019 Leijonakuningas -elokuvassa?

Mielenkiintoista olisi ollut kysyä vieressämme istuvilta 2000-luvun lapsilta, kuinka he elokuvan kokivat. Minulle Leijonakuningas oli upea uusi versio klassikosta, joka oli toteutettu laadukkaasti ja kunnioituksella alkuperäistä piirrosklassikkoa kohtaan. Mutta siihen se valitettavasti sitten vähän jäikin.

Aikisemmat Disenyn uudet elokuvat Aladdin, Maija Poppanen ja Dumbo ovat olleet kokonaan uusia elokuvia. Aladdinin 2019 -elokuva toi elokuvaan ihan kokonaan uuden naisnäkökulman 2010-luvulta.

odotin, että Leijonakuninkaan pahkisesta Jafarista olisi paljastunut lempeämpi puoli tai olisi kerrottu pahiksen taustasta.

Odotin, että Leijonakuninkaan pahiksesta Scarista olisi paljastunut lempeämpi puoli tai olisi kerrottu pahiksen taustasta. Jäin odottamaan juonellista yllätystä tai uutta näkökulmaa 2010-luvulta, jota ei tullut. Leijonakuningas tyytyi tarinallisesti vain jäljittelemään uskollisesti alkuperäiselokuvaa, ja mieleni alkoi pakostikin vertailla sitä 94-vuoden piirroselokuvaan.

Klassikoiden uudelleen tekeminen on haastavaa. Kullattuja muistoja ei koskaan voi edes upealla animaatiotekniikalla paikata. Siksi olisin toivonut Disneyltä lisää kunnianhimoa. Rohkeutta tuoda Leijonakuninkaan juoneen tai henkilöhahmoihin jotakin uutta.

Todennäköisesti me 90-luvun lapset olisimme silloin vähintäänkin velvollisuuden tunnosta ensin tuhahdelleet, ettei klassikko ole enää sama. Mutta silloinhan voimme aina kaivaa vanhan piirroselokuvan esiin.