Uusi Leijonakuningas on hämmästyttävä tietokoneanimaation taidonnäyte

Jon Favreaun ohjaama live action -versio vuoden 1994 Disneyn animaatioklassikosta Leijonakuningas sai ensi-iltansa tällä viikolla. Pääsin katsomaan elokuvan kutsuvierasnäytöksessä tiistaina Rouvan kanssa.

Kuva: Disney

Elokuvasta on kirjoitettu jo paljon, ja arviot eivät ole olleet kovin mairittelevia. Päällimmäisenä tuntuu olevan hämmennys: mitä elokuvasta pitäisi ajatella ja miksi se on ylipäänsä tehty. Kritiikki on helppo ymmärtää, mutta ei elokuva kyllä mikään ”karmivan outo” ja ”erikoinen epäonnistuminen” ole, kuten Helsingin Sanomien kriitikko kirjoitti arviossaan.

Elokuvahan on aivan huikean hämmästyttävä tietokonenanimaation taidonnäyte. Eläimet ja Afrikan luonto näyttävät niin todellisilta ja eläviltä, että on vaikea uskoa, että joka ikinen yksityiskohta ja eläin on tehty tietokoneella. Todella, elokuvahan ei teknisesti ole live action -elokuva vaan hyperrealistinen tietokoneanimaatio, jonka kuvauksissa ei ole käytetty yhtään oikeaa eläintä tai lokaatiota.

Eläinhahmot eivät tietenkään voi olla yhtä ilmeikkäitä kuin piirroshahmot, sillä vaikka eläimet puhuvat ja laulavat, ne ovat liikkeiltään ja ominaisuuksiltaan mahdollisimman realistisia, eikä eläimillä ole varsinaisesti kasvonilmeitä.

Suurin ongelma elokuvassa on kuitenkin sama kuin muissakin Live Action -versioissa Disney-elokuvista: alkuperäinen leffa on niin ikoninen ja jokaiselta yksityiskohdaltaan ulkoaosattu, että kahden elokuvan vertailu on väistämätöntä. Kun leffa ei edes yritä kertoa toista tarinaa (kuten Maleficient tai Dumbo) tai päivittää tarinan näkökulmaa (kuten Aladdin), uusi elokuva on altavastaajan asemassa.

Uusi Leijonakuningas on niin uskollinen alkuperäiselle, että olisin toivonut näkeväni jopa enemmän uusia näkökulmia tai tulkintoja. Nalan roolia kasvatettu hieman alkuperäisestä, mutta muuten muutokset olivat hyvin hienoisia.

Lauluissa suurin ero alkuperäisen ja uuden version välillä on Scarin kappaleessa ”Be prepared”. Se on lyhyempi ja sanoituksiltaan erilainen kuin alkuperäinen, eikä Scarin näyttelijä myöskään laula vaan lähinnä puhuu kappaleen läpi.

Nalan ääninäyttelijänä toimiva Beyoncé esittää elokuvassa uuden kappaleen, Spirit, mutta elokuvassa laulua ei esitä Nala, vaan laulu soi taustalla, kun Nala ja Simba juoksevat aavikon läpi kohti Jylhäkalliota. Laulu jää irralliseksi ja on tyyliltään hyvin erilainen muihin kappaleisiin verrattuna.

Beyoncé kuulostaa mielestäni kappaleessa Can You Feel the Love Tonight myös liikaa Beyoncélta. Hän on teknisesti huikean taitava ja hänen tavaramerkkinsä on melodian variointi ja koristelu, mutta tässä roolissa vähempikin olisi riittänyt, sillä ainakin itseäni häiritsee, että Nala kuulostaa liikaa r’n’b-laulajalta. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä.

Koomiikkopari Timon ja Pumbaa pääsivät sooloilemaan useamman kerran, ja he vitsailivat paikoin tavoilla, jotka aukeavat vain, jos tuntee alkuperäisen elokuvan hyvin. Esimerkiksi Hakuna Matata -laulun alkuperäisessä versiossa Pumbaa riimittelee ”I got downhearted everytime that I…”, ja Timon keskeyttää hänet ”Hey Pumbaa, not in front of the kids”. (Ennen kuin Pumbaa jatkaisi: ”…farted.”) Nyt Pumbaa laulelee riimin loppuun: ”…farted” ja ihmettelee, miksi Timon ei estelekään häntä: ”Are you gonna stop me?”

Toinen Disney-fania ilahduttava vitsi liittyy siihen, kun Simba ja Nala palaavat Jylhäkalliolle ja Pumbaa valitaan vapaaehtoiseksi toimimaan syöttinä hyeenoille. Timon ottaa ranskalaisen aksentin ja esittelee Pumbaan hyeenoille lähes samoin sanoin kuin Kaunottaren ja Hirviön Lumière avaa laulun Be Our Guest. ”It is with deepest pride and greatest pleasure that we proudly present… your dinner. Be… our…”, ja sitten parivaljakko pakenee.

Elokuvan ikäraja on 12, eli vanhempien kanssa sen pääsee katsomaan 9-vuotiaana. Tämä oli suuri pettymys sekä itselleni että tyttärelleni, sillä odotimme pääsevämme katsomaan elokuvan yhdessä. Ymmärrän kyllä animaatiota korkeamman ikärajan, sillä näin realistisena animaationa elokuva on piirrettyä hurjempi ja jännittävämpi. Scarin pahuus tulee esiin vieläkin julmempana.

Tätä elokuvaa on vaikea arvioida objektiivisesti. Elton Johnin ja Hans Zimmerin musiikki on yhä upeaa. Tarina on koskettava. Nauroin monta kertaa. Vuodatin kyyneliä, kun Rafiki nosti Simban ja myöhemmin Simban ja Nalan poikasen käsilleen Jylhäkalliolla. Viihdyin mainiosti.

Mutta hienoa CGI-animaatiota lukuunottamatta uudessa elokuvassa ei oikeastaan ole yhtään yksityiskohtaa, joka olisi alkuperäistä parempi, joten arvio voisi olla mitä tahansa yhden ja viiden tähden välillä.

Joko olet nähnyt elokuvan itse? Mitä pidit?

Kommentit (10)
  1. Olin odottanut elokuvaa koko vuoden aina siitä hetkestä, kun kävi ilmi, että Leijonakuninkaasta tehdään remake. Ensin olin kieltämättä hiukan epäileväinen puhuvien saatikka laulavien eläinten takia. Epäilykset saivat kuitenkin kyytiä trailerin ja aivan täysin itse elokuvan myötä. Minusta kaikki toimi äärimmäisen hyvin! Ensimmäinen elokuva, missä puhuvat eläimet eivät häirinneet. En vieläkään ymmärrä, mistä ilmeettömyydestä ja eleettömyydestä puhutaan, koska virtuaalieläimiksi leijonat ja muut elehtivät varsin paljon. Eläimet viestivät tuntemuksia pääasiassa elekielellä, mitä ainakin minä osasin lukea. Minusta käsintehtyä 2D-animaatiota ja realistista tietokoneanimaatiota ei vain voi suoraan verrata keskenään. Eroavaisuuksia on visuaalisesti ja teknisesti niin paljon, että en ymmärrä miksi jomman kumman pitää olla vaan parempi? Miksi ei voisi vain katsoa elokuvaa ja nauttia siitä sellaisena kuin se on? Näin minä ainakin tein! Minua hämmentää kritiikeissä se, että ensin valitetaan muutoksista ja sitten valitetaan, kun niitä ei ole. Se mikä toimi piirretyssä animaatiossa, ei välttämättä toimi realistisessa (esim. Be Prepared ja Pumban hula-hula), joten niitä oli muutettu ympäristöönsä sopiviksi. Ja mikä taas toimii, niin miksi lähteä rikkomaan sellaista? Koko tuotantotiimi on tehnyt aivan käsittämättömän hienoa työtä ja ottanut uuden askeleen animaatiotekniikassa(tehty siis VR-maailmassa, en tiedä onko ensimmäinen laatuaan). Itsellä meni kylmät väreet läpi elokuvan ja itku pääsi monessa kohtauksessa, mutta eniten kosketti Mufasan ja Simban viimeinen yhteinen hetki sen jälkeen, kun Mufasa oli pelastanut Simban ja Nalan hyeenoilta. Pettymys, rakkaus ja suru sekä Hans Zimmerin mykistävän kaunis musiikki yhdessä luovat kohtauksen, jonka muisteleminen saa minulla vieläkin silmäkulmat kostumaan ja ihon kananlihalle.
    Ainoa asia, josta en elokuvassa pitänyt, oli myös Beyoncen Spirit-kappale, joka todella tuntui päälleliimatulta ja turhalta. Ei sopinut ollenkaan. Muuten Beyonce toimi Nalan äänenä minusta oikein hyvin.
    Timon ja Pumba!! 💕 ”What’s the motto with you?”

    1. Se oli hienosti muotoiltu! 🙂

  2. Minua vaivaa tässä elokuvassa eräs asia sillä en itse ole vielä nähnyt elokuvaa. Youtubeen ladatuissa videoissa ja klipeissä Mufasan kuolema on mukana tässä remake elokuvassa, mutta Ylen mukaan sitä ei kuitenkaan tässä elokuvassa nähdä ja jo alkuperäinen kohtaus oli hyvin surillinen ja traumatisoiva. Mutta oliko siis tuo Mufasan kuolema todella leikattu pois Suomessa esitettävästä Leijona Kuninkaasta? Vai puhuuko Yle puutaheinää?

    1. En tiedä, mistä tuossa on kyse. Kyllä Mufasan putoaminen näytetään, enkä ole kuullut, että jostain versiosta olisi leikattu jotain pois.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *