Retki Korkeasaareen

Kun olin lapsi, kävimme perheen kanssa joka kesä retkellä Korkeasaaressa ja meillä oli aina piknikeväät mukana kylmälaukussa. Ekoina vuosina lauttamatka ja ulkona rantakallioilla syödyt voileivät ja pillimehut taisivat olla usein jopa eläimiä mielenkiintoisempia. Nyt teimme sinne retken siskoni kanssa, enkä olisi kyllä ikinä uskonut,miten hauska retkipäivä meillä oli Korkeassaaressa vielä aikuisenakin! Retki Korkeasaareen oli oikeasti ehkä kesäni paras päivä tähän mennessä.

Miten Korkeasaareen pääsee?

Menimme siskoni kanssa Korkeasaareen bussilla 16, joka lähtee rautatieasemalle ja ajaa suoraan Korkeasaaren sisäänkäynnin eteen. Lautalla sinne pääsee Kauppatorilta ja Hakanimen torilta. Ja omalla autolla myös mustikkamaan kautta. Liput voi ostaa hieman edullisemmin etukäteen Korkeasaaren lippukaupasta. Oli kiva, ettei lippuja tarvinnut jonottaa, vaan pääsimme suoraan Korkeasaareen.

Isot ja pörröiset lempieläimeni Korkeasaaressa

Kissalaaksoon aivan lauttalaiturin vieressä, ja usein yksi parhaita juttuja Korkeasaaressa. Kaksi ylvästä tiikeriä lekottelivat ja haukottelivat suurten puunrunkojen päällä. Kaikkia kissaeläimiä emme nähneet, sillä aurinkoisella ilmalla ne usein lepäilevät mielummin hieman varjossa tai piilossa sisätiloissa, ja on tietysti hyvä, että heillä on siihen mahdollisuus. Mutta tiikerit näyttivät niin suurilta ja pörröisiltä!

Puolivälissä kierrostamme ovat karhut, jotka ovat aina olleet se minun lempparieläimeni siellä. Ruskeat vähän alakuloisen näköiset isot ja karvaiset nallet näyttävät minusta aina jotenkin niin hellyyttäviltä. Karhut asuvat Korkeasaaressa omassa linnassaan, jossa niillä on myös kiipeilymahdollisuuksia.

Mansikkajäätelöä eväspaikalla ja vuohien silittelyä

Karhulinnan alapuolella on ravintola ja jäätelökioskeja, johon pysähdyimme syömään mansikkajäätelöä, johon olen tänä kesänä ihastunut. Samassa yhteydessä on myös pieni ravintola ja tila omien eväiden syömistä varten. Ravintola, eväspaikkoja ja jäätelökioskeja on Korkeasaaressa useita.

Istuskellessamme kaikessa rauhassa karhulinnan kahvion terassilla, yksi Korkeasaaren riikinkukko tuli aivan eteemme, pääsi kiljaisun ja esitteli komeata pyrstöään. Muistan valokuvan, jossa minä ihmetteln 3 vuotiaana tuota jotenkin luonnon eriskummallista, mutta upeaa kerskailijaa . Kyllä se vieläkin huvittuneisuutta mutta myös jonkinlaista kunnioitusta minussa herätti! Jatkaessamme matkaa huomasimme, että Korkeasaaressa asuu nyt jo monta riikinkukkoa, jotka tulivat mielellään esittelemään kilpaa komeita sulkiaan ja pyrstöjään.

Korkeasaareen on rakennettu kaksi uutta aitausta, johon pääsee myös itse kävelemään sisälle. Se on tosi kiva myös pienille lapsille, jotka eivät vielä huomaa kaukana olevia eläimiä. Kenguruaitauksen läpi kulkee polku, josta pääsee katselemaan pieniä sympaattisia pomppijoita aivan läheltä. Vuohipihalla vuohia saa harjata, ja silitellä. Oli niin sympaattista, kuinka varmaan isoin ja vanhin Jore-vuohi oikein tuli eteen ja jäi odottelemaan ”silitystä,rapsutusta ja huomiota, kiitos”.

Korkeasaaren luonnonsuojelutyö

Lajisuojelutyön lisäksi Korkeasaari kerää vuosittain merkittäviä summia luonnonsuojelutyöhön eri puolille maailmaa. Korkeasaaren tämän vuoden hankkeista voit lukea täältä. Minä sain vielä näin aikuisiällä tosi paljon mielenkiintoista tietoa eri eläinten asuinpaikoista ja selviytymisestrategioista luonnossa. Meille tuli siskoni kanssa sellainen fiilis, että pitäisi katsella kotona enemmänkin luontodokumentteja myös kotoa!

Eläintarhasta huolimatta Korkeasaari on säilytetty saarena melko luonnonvaraisena. Sellä näkyy paljon myös tätä Etelä-Suomen luontoa, ja se on kiva paikka niin kävelyretkille kuin retkeilyynkin.

Eläinvauvoja ja -vanhuksia ja tuliaiset kotiin

Pienten kuukauden ja parin ikäisten vuohivauvojen lisäski myös villisiat olivat saaneet tänä kesänä poikasia. Ja olivat ne pikkupossutkin vain aika suloisia! Toisaalta oli tosi jännä miettiä, että Korkeasaaren eläimistä ovat yhä niitä samoja tyyppejä joita katselimme lapsena. Esimerkiksi villihevosetkin voivat elää jopa 40 vuotiaiksi.

Lapsena muistan lähteneeni Korkeasaaresta aina ison nalletikkarin kanssa. Nyt matkamuistomyymälästä tarttui vain postikortti kummipojalle ja Riikinkukko-avainnauha. Silti päivä oli ollut aivan yhtä ihana kuin vuosia sitten, ja hymy yhtä leveä.

Korkeasaaren nettisivuilta löydät Korkeasaaren aukioloajat, liput ja lisää tietoa ravintoloista, eläimistä ja luonnonsuojelutyöstä.

Koska sinä olet käynyt viimeksi Korkeasaaressa? Millaisia muistoja sinulla niihin retkiin liittyy? Otan ilolla vastaan kommentteja muistoistanne Korkeasaaren retkistä!

Rakkaudella,

Ida