Joulutunnelmaan Kulkuset kulkuset -elokuvan myötä
Koska olin kuullut monta hyvää arviota teattereissa pyörivästä Kulkuset kulkuset -elokuvasta, hankin minäkin paikkani katsomosta. Kiinnostusta ei vähentänyt yhtään se, että olin äskettäin lukenut Martti Suosalon tähänastisen elämän, ja erityisesti Suosalon monologia leffassa oli kehuttu.
Ohjaaja Taru Mäkelä on havainnut jouluelokuvien kaavan toimivaksi, sillä viime vuonna yleisöä veti Täydellinen joulu, ja tänä vuonna Kulkuset kulkuset on monessa paikassa katsotuimpia leffoja. Molempia yhdistävät moninaiset perheet, jotka saattavat riidellä toistensa kanssa mutta loppujen lopuksi kuitenkin rakastavat toisiaan.
Kulkuset kulkuset -elokuvaan mahtuu homoparia, yksinhuoltajaa, ihmisiä, joilla on sukujuuret muualla kuin Suomessa, sekä pariskuntaa, joiden ikäero on suuri. Tässä porukassa pääparin, Oskarin ja Joonan, pitäisi paljastaa, että heille on tulossa vauva yhdessä Joonan lapsuudenystävän Siljan kanssa. Asiasta tiedottaminen jännittää, koska varsinkin Oskarin (Christoffer Strandberg) isä Olavi (Suosalo) suhtautuu jäykästi poikansa parisuhteeseen.
Elokuvan jännite ja huumori syntyvät erilaisista ihmisistä samassa pienessä tilassa — vieläpä niin odotuksin ladattuna aikana kuin jouluna. Homo-, mamu- ja persuvitsit lentelevät, välillä kuluneina, välillä hauskoina. Ja mitä tulee Suosalon monologiin: näyttelijä vetää sen erinomaisesti, vaikka toisaalta homokammo vielä vuonna 2022 väsyttää ja aihe kaipaisi tuoreempaa käsittelytapaa. Vuorosanat ovat myös hieman ristiriidassa Olavin elokuvan lopussa kokeman yhtäkkisen asennemuutoksen kanssa. Leffa on kuitenkin sinänsä hyväntahtoinen, ja kohtaukset vitseineen on sujuvasti rytmitetty.
Suosalon lisäksi pidin tämän vaimoa esittävästä Pirkko Hämäläisestä, joka vetää toimivan roolin hieman kireänä, suvaitsevaisuuteen pyrkivänä naisena, jolta kuitenkin pääsee silloin tällöin sammakoita suusta. Tykästyin myös Kreeta Salmisen roolihahmoon Oskarin siskona. Tällä ei ole mitään selkeää ”ominaisuutta” homona tai muslimina eikä myöskään kärjistettyjä luonteenpiirteitä, joten sisko jää ehkä joukon neutraaleimmaksi, mutta tietty tavallisuus ja suhtautuminen muihin ihmisiin ovat tunnistettavia ja samastuttavia.
Elokuvan tärkein vaikutus oli kuitenkin tämä: toisten aatonviettoa katsellessa pääsin hyvään joulutunnelmaan. Minun alkoi heti tehdä mieli jouluisia juomia, ruokia ja leivonnaisia, ja enköhän joulukoristeetkin kaiva pian komerosta.