Paras dekkarikirjailija Camilla Läckberg on palannut

Kyllä on Fjällbacka-sarjaa kaivattu samalla, kun on ihmetelty Camilla Läckbergin syrjähyppyjä. Nyt kirjailija on vihdoin palannut juurilleen ja tuonut Erican ja Patrikin meille takaisin.

Käenpoika-dekkariin imeytyy mukaan saman tien. Murhia on luvassa, mutta kuka kuolee, milloin, miten ja miksi — nämä kysymykset ovat dekkarissa kiintoisasti läsnä heti alussa.

Kirjan keskiössä ovat Ruotsin kulttuuripiirit, joita kirjan perusteella voisi luonnehtia jopa sisäsiittoisiksi. Saman sisäpiirin laitamilla pyöri 1980-luvulla myös transnainen Lola, joka murhattiin kolmekymmentä vuotta sitten. Kun Patrik tutkii taideporukan kuolemantapauksia nykypäivässä, Erica palaa menneisyyteen selvittämään, mitä Lolalle tapahtui. Luonnollisesti menneisyys ja nykyisyys liittyvät toisiinsa.

Läckberg solahtaa Fjällbacka-kirjailijan rooliinsa kuin ei olisi muuta välissä kirjoittanutkaan. Lukijana saan juuri sitä, mitä olen odottanut. Teksti vetää ja yllättää, vaikka murhaajaa osasinkin epäillä. Myös Erican ja Patrikin lempeän rakastava suhde on ihanaa luettavaa Faye-sarjan vastenmielisten kohtausten jälkeen. Camilla Läckberg on dekkarikuningattaren tittelinsä ansainnut.

Jouluiseen lukunurkkaan minulla on kaksi teesuositusta, TakeT:n Petteri Punakuono ja Petteri Vihreäkuono. Ne ovat parhaat jouluteet, joita olen maistanut (ja olen maistanut monia): ne tuoksuvat huumaavalta ja maistuvat kanelilta, omenalta ja mantelilta. Voisin kuvitella, että paatunut kahvinjuojakin maistaa niissä muutakin kuin vettä, mutta en mene vannomaan.