Sukellus Harry Potter -suomennoksiin Jaana Kapari-Jatan mukana
Millaista on suomentajan työ? Miten Harry Potterien suomennokset syntyivät? Miksi sarjan toiset erisnimet suomennettiin mutta toisia ei? Miten suomennettiin J. K. Rowlingin itse keksimät sanat? Potter-kääntäjä Jaana Kapari-Jatta avaa oven työhuoneeseensa teoksessa Pollomuhku ja Posityyhtynen (2008).
Alle parisataasivuinen kirja on nopealukuinen ja täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Kapari-Jatta kuvaa kääntämisen lainalaisuuksia ja suomentajan mielenliikkeitä myös yleisesti, mutta valokeilassa ovat Pottereiden sanat ja nimet. Monessa luvussa käsitellään myös odottamatonta julkisuutta, joka yllätti menestysteosten suomentajan. Nostan esiin kohtia, jotka olivat minusta kiinnostavimpia.
Poika joka elää
Klassinen virke, Viisasten kiven ensimmäisen luvun otsikko, vaati paljon pohdintaa. Kapari-Jatta tiesi, että kirjailija on muotoillut aloituksen tarkoituksella iskeväksi (The Boy Who Lived), joten myös suomennoksen pitäisi olla sellainen. Poika joka eli ei sovi suomeen, koska Harry elää edelleen. Poika joka jäi henkiin? Ei. Poika joka selvisi? Ei. Poika joka elää yhä? Ei. Lopulta lopullinen suomennos jäi kirjaimellisesti elämään läpi kirjasarjan.
Nimien kääntäminen
Potter-suomennoksissa huomioni on kiinnittänyt se, että kaikkia nimiä ei ole käännetty, ja sitä ovat ihmetelleet muutkin, sillä ratkaisua perustellaan kirjassa. Kapari-Jatta kirjoittaa miettineensä jokaisen nimen kohdalla erikseen, kaipaako sen suomentamista. Joskus nimi kuljettaa tarinaa tai rakentaa mielikuvia, joskus se on jotain, minkä Rowling on poiminut esimerkiksi kyltistä tai kartasta. Kapari-Jatta pyrki toimimaan niin kuin olisi kuvitellut Rowlingin toimivan, jos tämä osaisi suomea.
Sirius Black kääntyi Mustaksi, koska suomentajan mukaan siihen latautuu enemmän tunnetta. Albus Dumbledore tuntui mukavalta suomalaisen suussa, joten se oli helppo säilyttää sellaisenaan. (Opin kirjasta, että Dumbledore on muinoin tarkoittanut mehiläistä, mutta miltä kuulostaisi Albus Mehiläinen? Ei ainakaan siltä mieheltä, jona opimme professorin tuntemaan.)
Minerva McGarmiwa on englanniksi McGonagall. Kielessä on sanonta ”gone a gall”, olla raivosta mieletön, ja sen ymmärtämiseen englannin tuntemukseni ei olisi riittänyt. Minun korvaani McGonagall kuulostaisi yhtä neutraalilta kuin McDougall, joten Garmiwa (hienoisesta lapsellisuudestaan huolimatta) antaa ainakin osviittaa opettajan pelottavuudesta.
Logiikka Severus Snapen käännöksessä on ilmeisempi. Kapari-Jatta makusteli erilaisia käärmelajeja, kuten kyytä ja boaa, mutta Kalkaros istui lopulta parhaiten etunimeen. Pelkkä Käärme olisi kääntäjän mukaan ollut liian suomalainen ja merkitys turhan ilmeinen.
Jotkin nimet on helppo yhdistää toisiinsa, jos on lukenut Pottereita sekä suomeksi että englanniksi. Esimerkiksi Punurmio on selvästi Trelawney. Lipetit on puolestaan Flitwick, eikä Kapari-Jattakaan enää muista, miten suomennokseen päätyi. Joskus lukeminen on hämmentävää, kun miettii, kenestä tässä nyt on kyse, mutta onneksi netissä on Potter-sanakirjoja.
Nimissä sattui kömmähdyksiäkin: Kapari-Jatta havahtui vasta Kuoleman varjeluksia suomentaessaan huomaamaan, että Rohkelikon perustajan nimi oli englanniksi Godric, kun taas suomenkielisissä kirjoissa tämä oli kulkenut Godrickina. Hän oli siis vahingossa lisännyt suomennokseen k:n. Ylimääräinen kirjain nolotti suomentajaa, mutta virheeksi sitä ei voine katsoa, kun kukaan muukaan — kustannustoimittaja, oikolukija, lukijat — ei ollut asiaan kiinnittänyt huomiota.
Hevoskotka
Azkabanin vangissa esitellään eläinlaji nimeltään hevoskotka, joka on englanniksi Hippogriff. Sanakirjasuomennos olisi hippogryfi (laiskaa kääntämistä) tai siivekäs hevonen, joten Kapari-Jatta alkoi miettiä suomalaisempaa versiota. Koska otuksella on kotkan eturuumis ja hevosen takapää, loogiseksi käännökseksi tuli hevoskotka.
Hagridin hevoskotkan nimi on Buckbeak, ja suomentaja avaa Hiinokaksi kääntymisen ajatusketjua. Beak on nokka, ja buck tarkoittaa hevosen pukittelua. Kävisikö Pukkinokka? Ei, koska pukki viittaa aivan toiseen eläimeen. Vikunokka? Ei, koska yhteys vikurointiin ei välttämättä aukea. Kapari-Jatta päätteli, että hevonen hirnuu (”hiiii”), kun se vikuroi, joten lemmikistä tuli Hiinokka.
Tästä oli kiinnostavaa lukea, sillä en ollut aiemmin yhdistänyt Hii-alkua hevosen ääntelyyn. Olin assosioinut sen hiisiin ja niiden mytologiaan (taikamaailmassa kun ollaan), vaikka hevoskotka ei hiittä ole nähnytkään. Sen sijaan lempinimi Beaky on kääntynyt mielestäni onnistuneemmin Nokkikseksi.
Kelmien kartta
Tylypahkalaisten liikkeet näppärästi näyttävä kartta on yksi lempijutuistani sarjassa, ja olen myös aina pitänyt sen suomennoksesta. The Marauder’s Mapin kääntäminen alkoi sanasta kartta, jolle ei ole luontevaa synonyymia. Suomennokseen tarvittiin kuitenkin alkusointu, koska Rowling oli sen tietoisesti valinnut englanniksikin.
Marauder tarkoittaa ryöstelijää ja rosvoilijaa. Kun Kapari-Jatta alkoi etsiä samaa tarkoittavaa sanaa, selvisi, että sanan etymologia on ranskassa, sanassa joka voi tarkoittaa konnaa, lurjusta, heittiötä tai ryökälettä. Konna-sanasta saataisiin alkusointu, mutta konnien kartta ei ehkä antaisi oikeaa mielikuvaa. Suomentaja harkitsi myös vahvempaa alkusointua, kanaljien karttaa, mutta totesi kanaljan olevan liian harvinainen sana nykykäytössä.
Lopulta muistui mieleen kelmi, jossa on sopivan ilkikurinen sävy ja joka kuvaa kartan omistajia osuvasti.
Käännöksiä riittää
Teoksessa käsitellään lisäksi muun muassa Tylypahkan, taulujen, kummitusten, ankeuttajien, tupien, kasvien ja lemmikkien nimien suomentamista. Lähes viimeisissä luvuissa kerrotaan kirjan nimeksi päätyneiden pollomuhkun ja Posityyhtysen taustat, ja vaikka ne ovat sinänsä kiinnostavia tietoja nekin, on yllättävää, että kanteen ei ole päätynyt Potter-sarjan kannalta merkityksellisempiä sanoja.
Luen parhaillaan Pottereita uudestaan ja kirjoitan niistä sekä Rowlingiin liittyvästä etiikasta myöhemmin lisää. Tähän väliin Jaana Kapari-Jatan teos oli osuva, mielenkiintoinen ja oikein sopiva välipalakirja.