Nostalgiamatka Tuija Lehtisen Sara@crazymail.com-kirjan parissa
Mitä teiniangstia Tuija Lehtisen Sara@crazymail.com (1998) sisältääkään! Sarjassani ”Nuoruuden suosikkiteosten uudelleenluku” oli vuorossa yksi ysärin teinikirjailijakuningattaren helmistä.
Cool girl punkkari Sara lähetetään Helsingistä pikkukylään käymään kymppiluokkaa, kun äiti ei enää pärjää sekoilevan tyttärensä kanssa. Sara majoittuu enonsa Jyrkin luokse, jota hän inhoaa ensinäkemältä. Hän inhoaa myös toista enoaan, enon vaimoa, serkkujaan, mummoaan, Jyrkin kissaa, luokkakavereitaan ja rehtoria.
Paljon on inhoamista, vaikka onhan se ymmärrettävää. Tuppukylään muutto on nuortenromaanien peruspainajainen, ja suku on automaattisesti pahin. Sara puhkuu ylenkatsetta jokaista tapaaamaansa ihmistä kohtaan, joiden ulkonäköä kuvataan aina epäimartelevin sanankääntein.
Pituuden, painon ja pukeutumisen arvioiminen värikkäin adjektiivein kuuluu Tuija Lehtisen huumoriin, ja kieli on muutenkin rennon rempseää: sanomisen lisäksi ihmiset piipittävät, äkeltävät ja loihevat lausumaan. Minäkertoja Sara käyttää puhekieltä ja tekee viiltäviä huomioita lähipiirinsä ihmisistä, joilla on Lehtiselle tyypillisesti hupaisia nimiä, kuten Kyösti, Inkeri ja Oilimaija.
Rakastin nuorena Lehtisen kirjoja, ja tämä oli yksi kirjoittajaesikuvistani silloin, kun harrastin vielä fiktion kirjoittamista. Nyt jatkuva lihavuuden tai kengänkoon ruotiminen toki pistää silmään, mutta viileä Sara, jolla oli erivärisiä piilareita, pitkät kynnet, turkoosit hiukset ja hakaneula korvassa, tuntui seiskaluokkalaisesta minusta maailman siisteimmältä tyypiltä.
Sekoilevan suvun lisäksi hauskuutta tarinaan tuovat lehmistä runoileva Mona Lisa ja Saraa piirittävä Rauski, jota kovis-Sara ei haluaisi päästää kuorensa alle. 2020-luvun näkökulmasta on myös huvittavaa palata aikaan, jolloin netti teki vasta tuloaan eikä jokaisella vielä ollut kännykkää. Sara opettelee sähköpostin käyttöä tietokoneella, jota käyttää yhdessä enonsa kanssa. Matkapuhelimesta hän kieltäytyy:
– Onko sulla kännykkä? Rauski kysyi multa.
– Ei tällä hetkellä, mä sanoin kevyesti. Mulla ei ollut koskaan ollut. Miksi ihmeessä mä olisin investoinut kapineeseen, josta tuli laskuja tämän tästä.
– Mä voisin hankkia edullisesti.
– No thanks. Mä en tahdo olla tavoitettavissa joka hetki.
Lehtinen tavoittaa nuorten maailman uskottavasti, mikä ei ole aikuisille itsestään selvää. Hyllyssäni on myös sarjan jatko-osa Nottinghamissa kello 6, jonka voisin hyvin välipalakirjana lukaista. Googlesta selvisi, että Sara-sarja oli jatkunut sen jälkeen vielä kahdella osalla! Nyt kun olen päässyt Tuija Lehtisen tyyliin jälleen mukaan, voisin selvittää, onko Sara yhtä punk vielä neljännessä osassa.