Kirjavuosi 2022 numeroina

Luin viime vuonna 66 kirjaa. Se on sama määrä, jonka luin myös vuonna 2021. Sitä edeltävänä vuonna luin 31 kirjaa, joten vuosikymmenen vaihteen jälkeen yli kaksinkertaistin lukemisen.

Vuoden 2022 teoksista kaunokirjoja oli 53, muita kirjoja 13. Niiden joukossa oli tietokirjoja, elämäkertoja ja esseitä.

Kirjoista 49 oli ulkomaista, 17 kotimaista. (Pitäisiköhän tässä skarpata?)

Luin 18 kirjaa englanniksi, 48 suomeksi. Luin 4 kirjaa selkokielellä.

32 kirjaa oli omasta hyllystä, 34 lainattu kirjastosta.

Luin peräti 16 kirjaa uudestaan, mikä on ennätys. Yleensä pysyttelen itselleni uusissa kirjoissa. Ihanin uudelleenlukuelämys tuli L. M. Montogomeryn nuortenromaanista Runotyttö maineen polulla.

Dekkareita ja trillereitä joukossa oli 12, joista lennokkaimmin sivuja käännätti Ruth Waren The IT Girl.

Novellikokoelmia luin kaksi, runokirjoja samoin kaksi. Viisikko-kirjapiirin valitsema Anja Erämajan Olen nyt täällä metsässä hykerrytti ja teki vaikutuksen.

Ruokaan liittyviä kirjoja oli 7.

Samalta kirjailijalta eniten kirjoja oli 7, J. K. Rowlingilta. L. M. Montogomeryn teoksia luin 6.

Eniten kirjoja oli aikaa selata heinäkuussa, jolloin lukemaksi kertyi 9. Vähiten luin tammi-, maalis-, syys- ja lokakuussa — näinä kuukausina määräksi jäi 4, mikä ei ole huono sekään.

Mietin, pystynkö valitsemaan kirjojen top kolmosta, ja huomasin, etten pysty. Jo mainittujen lisäksi myönteisesti mieleen jäivät kuitenkin esimerkiksi F. H. Burnettin Salainen puutarha, David Safierin Huono karma ja Ruth Reichlin Delicious!

Lievien pettymysten Top 3 -listalle kuuluvat hehkutettu Taylor Jenkins Reidin Seven Husbands of Evelyn Hugo, Katja Ketun Ismo Alanko ja Patricia Cornwellin Autopsy. Yhtään kerta kaikkiaan surkeaa kirjaa en tänä vuonna lukenut — ehkä siksi, että tein onnistuneen päätöksen jättää huonot teokset suosiolla kesken.

Lisäksi kuuntelin 103 äänikirjaa, jotka eivät olleet näissä luvuissa muuten mukana.

Aika hyvä kirjavuosi siis!