Ellinor Rafaelsen: Katja New Yorkissa

Kuka luki lapsena Ellinor Rafaelsenin Katja-sarjaa?

Minä pidin Katja-kirjoista hurjasti ja taisin lukea kaikki suomennetut teokset. Kun silmäilin myllykoskelaisen Wanhan kirjahallin hyllyjä (joilta siis saa poimia kirjoja itselleen ihan ilmaiseksi!), huomasin siellä sarjan ensimmäisen osan, Katja New Yorkissa. Nostalgiannälkä heräsi.

Norjalainen Katja on 16-vuotias ja juuri alkanut seurustella ihanan Oliverin kanssa, kun perhe muuttaa isän töiden vuoksi New Yorkiin. Katja kapinoi muuttoa vastaan eikä kotiudu kaupunkiin missään vaiheessa. Kaverit ja poikaystävä jäävät kotimaahan, eikä Manhattanilla ole turvallista liikkua yksin. Nykin-koti on kuin vankila.

Vankilasta on päästävä karkuun. Katja rikkoo sääntöjä, lähtee vieraiden miesten matkaan ja päätyy ”huumeluoliin” (kirjassa käytetty sana, joka tuntuu hieman liioitellulta). Hän törmää myös valkoiseen orjakauppaan.

Muutama seikka kiinnittää kirjassa huomion.

1) New York on teoksen mukaan todella vaarallinen paikka. On toki todettava, että nuortenromaani on kirjoitettu 1990-luvulla, jolloin kaupunki todella oli turvattomampi. Ei siis sinänsä ole ihme, että Katja oikeasti pelkää kaduilla yksin kulkiessaan. Noihin aikoihin turvallisuustilanne alkoi kuitenkin parantua, eivätkä murhat ja ryöstöt enää nykyisin hallitse tilastoja.

2) Teos on hyvin opettavainen. Päähenkilö joutuu aina pulaan rikottuaan sääntöjä. Älä kapinoi, tottele vanhempia, älä matkusta yksin, älä luota tuntemattomiin, älä jätä juomalasiasi valvomatta, saarnaa kirja, muuten parittaja nappaa sinut ja joudut myymään itseäsi. Rafaelsen oli jo melkein viisikymppinen aloittaessaan Katja-sarjan, mikä ehkä selittää vahvasti ohjaavaa otetta.

Toisaalta en muistaakseni kiinnittänyt saarnaavuuteen huomiota nuorempana, sillä otin kirjat enemmän seikkailujen kannalta. Ja mistäpä me länsimaalaiset tytöt oppimisimme varomaan ”valkoista orjakauppaa”, ellemme kirjoista ja mediasta. On ehkä kuitenkin pidettävä mielessä, että edelleen suurin väkivallan ja hyväksikäytön uhka kohdistuu muihin kuin valkoisiin ihmisiin.

3) Teos on nykynäkökulmasta varsin rasistinen. Katja perheineen pelkää ja kauhistelee nimenomaan tummaihoisia ohikulkijoita. Asetelmaa ei kirjassa mitenkään kyseenalaisteta, se on luonnonlaki.

Tunnelma lukemisen jälkeen on kieltämättä hieman häkeltynyt, vaikka menneen ajan tuote on totta kai sijoitettava kontekstiinsa. Tämän perusteella tuskin alan käydä kirjasarjaa läpi, mutta nuorena joululahjaksi saamani Katja interreililla pääsee varmasti jossain vaiheessa lukuun. Ehkä se riittää, sillä teosten toistuva teema on se, että Katja saa kaikki ihanat reissut pilattua sillä, että hän tekee jotakin hölmöä. New Yorkissakin Katja vain valittaa.