Jojo Moyes: kun kaipaa jotakin takuuvarmaa
Huhtikuussa minulla on ollut kevyen kuunneltavan kaipuu. Koska Jojo Moyes hallitsee vetävän hittiromaanin kaavan, käännyin tämän teosten puoleen. Kuuntelin Moyesilta kolme kirjaa, ja aika kului ihastuttavan nopeasti.
Lainakengissä on Jojo Moyesin uusin romaani. Nishan ja Samin salikassit vaihtuvat vahingossa kuntosalin pukuhuoneessa. Naiset huomaavat virheen liian myöhään, ja keski-iän väsyttämä Sam joutuu kulkemaan työtapaamisesta toiseen Christian Louboutineissa, jotka eivät normaalisti ole lainkaan tämän tyyliä. Upporikkaan miehen elättivaimo Nisha puolestaan saa tietää, että puoliso haluaa erota. Nisha, joka ei halua luopua luksuselämästään, käy taistoon — vieraan naisen halpisavokkaissa.
Jotain kiehtovaa on asetelmassa, jossa ihminen kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti joutuu kävelemään toisen henkilön kengissä. Millaista on selviytyä epämukavuusalueellaan? Mitä tilanteesta voi oppia ja miten ihmisenä kehittyä? Tätä lukijaa ihmetytti erityisesti Nishan tilanne: että ihminen voi jättäytyä niin aviomiehensä armoille, että kaikki pankkitileistä puhelinliittymään on puolison hallussa, ja kun mies päättää erota, yhtäkkiä nainen onkin täysin pennitön ja avuton.
Elä rohkeasti on Lou Clark -sarjan kolmas osa. Mikäli 1. ja 2. kirjan juonipaljastukset eivät haittaa, teoksen voi mainiosti lukea myös itsenäisenä teoksena.
Kolmannessa kirjassa Lou muuttaa töihin New Yorkiin. Lainakenkien tapaan myös tässä romaanissa liikutaan ökyrikkaiden maailmassa, sillä Lou toimii varakkaan vaimon assistenttina ja asuu työnantajansa luona Upper East Sidella. Samalla hän yrittää ylläpitää kaukosuhdettaan englantilaisen rakastettunsa kanssa.
Kirjassa on monia pieniä juonia, joihin liittyy ristiriitaisia persoonia ja uusia tuttavuuksia. Yksi juonikuvio on kotimaahan jäänyt mustasukkainen poikaystävä, joka on ihmistyyppinä minun makuuni sietämätön. Tyttöystävä saa mahdollisuuden kokea jotain upeaa, ja miekkonen vain marisee, kitisee, kiukuttelee ja tulkitsee väärin! Onneksi kirjan henkilögalleriaan mahtuu muunkinlaisia tyyppejä.
Yömusiikkia kertoo Isabel Delanceysta, joka on juuri jäänyt leskeksi ja yksinhuoltajaksi. Aviomiehen kuoltua jäljellä on vain kasa velkaa, joten perhe joutuu muuttamaan perintöhökkeliin maaseudulle. Uusi koti on luhistumispisteessä, eivätkä kaikki kyläläiset suhtaudu Delanceyn perheen tuloon kovin suopeasti. Isabelin on löydettävä itsestään selviytyjä.
Yömusiikkia on huhtikuun kirjakolmikosta ehkä lattein, sillä siinä on yksi selkeä pahis, jota lukijan on helppo inhota. Suuri pahisrooli johtaa siihen, että pahan vain odottaa saavan palkkansa. Pikkukylään muuttaminen ja kodin kunnostaminen ovat myös tuttuja elementtejä elämänmuutoskirjallisuudesta. Näistä osasista syntyy kuitenkin mukaansa tempaava kokonaisuus, ja erityisesti omavaraisuuden tavoittelusta kertovat osuudet kiinnostavat.
Jojo Moyesin teosten keskiössä ovat yleensä naisten selviytymistarinat. Eri kirjoissa naisten elämäntilanteet poikkeavat kuitenkin toisistaan, ja juonikaarissa on tuoretta twistiä. Innokkaana odotan, millaisiin maailmoihin minut vievät lukulistan seuraavat kirjat, Tähtien antaja ja Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (yritän olla välittämättä nimihirviöstä).
Mikä on suosikkisi Jojo Moyesilta? Vai onko Moyesin tuotanto sinulle vielä täysin tuntematonta?