Toukokuun kuunnellut mieleen jääneinä asioina
Lähes kaikki kirjat jättävät jonkin jäljen, josta ne muistaa vielä vuosien päästä: tiedonmurun, tunnelman, mielipiteen tai elämyksen. Kokosin toukokuun kuunnellut mieleen jääneinä asioina.
Susanna Suomela: Uupuneet — rakkaudentunnustus hauraille merkkihenkilöille. Monet merkittävät ihmiset ovat tehneet vaikuttavaa uraa samaan aikaan, kun ovat kärsineet kauheista terveysongelmista. Esimerkiksi Franklin Roosevelt sai poliotartunnan ilmeisesti partiolaisten kesäleiriltä, ja kirjasta opin, että polio tarttuu ulosteesta. Joku nuori tahmatassu siis vaikutti siihen, että presidentti joutui elämään vaivaisessa kehossa loppuelämänsä.
Uupuneisiin palaan vielä erillisessä postauksessa, sillä tietokirja jätti mieleen paljon muitakin asioita.
Asta Leppä: Aivan äksänä — kun huomasin kuuluvani sukupolveen. Lepällä riittää mielipiteitä, ja hän ilmaisee ne vahvasti. Teos on hyvin kirjoitettu, mutta en oikeastaan enää muista, mitä asioita kirjoittajan kannanotot käsittelevät. 70-luvulla syntyneen Lepän parasta kohderyhmää lienevät samanikäiset tyypit.
Laura Lepistö ja Marika Lehto: Voittava mieli. Kiinnostava, kiehtova teos taitoluistelun ja kilpaurheilun maailmasta!
Sissi Penttilä ja Aku Varamäki: Planetaarinen vaatekaappi. Teoksessa puhutaan niin paljon vaatteista (luonnollisesti), että se ristiriitaisesti aiheuttaa halun shoppailla kotiin täydellinen kapselivaatekaappi. Pinterest-tilillenikin tuli käyttöä, kun aloin etsiä asukokonaisuuksia niin kevääseen kuin kesäänkin. Kirjan mukaan vaatteita saakin jonkin verran ostaa: seitsemän kappaletta vuodessa. Tärkeä ja samaan aikaan inspiroiva teos.
Chi Ta-Wei: Kalvot. Kirjasomessa paljon esillä ollut kirja on alkuasetelmaltaan mielenkiintoinen. Tulevaisuuden maailmassa ihmiskunta on joutunut evakkoon meren pohjalle, sillä maan päällä on lähes mahdotonta elää. Loppuratkaisu ei kuitenkaan toiminut minulle, vaikka ymmärrän, että se voi toisten makuun ollakin.
Anja Erämaja: Joku menee aina ensin. Koska Olen nyt täällä metsässä –runoteos on ihan lempparini, uutukaista kohtaan oli suuret odotukset. Pitkät proosarunot tuntuivat kuitenkin liiankin pitkiltä eivätkä tällä kertaa uponneet — ehkä siksi, että aiheena ei ollut mustikka!
Jenny Colgan: Ihmeitä kesätaivaalla. Perus-Colgania. Kiinnostava elementti on se, että päähenkilö on lentäjä.
Emma Hamberg: Au revoir ja näkemiin, Agneta. Pidin enemmän Hambergin Rosengädda-sarjasta, mutta Agneta-duologiassakin on mukavia teemoja ystävyydestä ja puolensa pitämisestä. Libidosta puhutaan jopa kyllästyttävän paljon.
Toukokuussa kuuntelin paljon uutuuksia. Oletko sinä lukenut jonkin näistä teoksista, ja mitä mieltä olit?