Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut — samaan aikaan hupaisa ja kylmäävän koskettava romaani Ukrainan sodan vaikutuksesta
Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut (2024, saatu kustantajalta Aula & Co) on samaan aikaan ihastuttava ja surumielinen romaani ukrainalaisesta Tolikista, joka on muuttanut töiden perässä Espanjaan ja ostanut talon, jossa saisi elellä rauhassa itsekseen.
Kuitenkin pian kauppojen solmimisen jälkeen Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin talo on täynnä sotaa pakenevia sukulaisia. Kodin käytävillä ei voi liikkua törmäämättä äitiin, tätiin, setään, siskoon tai siskon ystävään. Siksi Tolik asentaakin tikapuut makuuhuoneensa ikkunaan: jotta voisi kulkea sisään ja ulos muiden häiritsemättä.
Vuorovaikutukselta ei kuitenkaan voi täysin välttyä, eikä Tolik taida sitä ihan pohjimmiltaan halutakaan. Perhe on perhe, vaikka se miten omintakeinen ja tunkeileva olisikin. Kuznjetsova kuvaa henkilöitään niin lämminhenkisesti, ettei lukijakaan liikaa ärsyynny.

Kuznjetsovan teksti on terävän humoristista: on liioittelua, hupsua dialogia, tarkkanäköisiä havaintoja ihmisistä. Huumorin lomassa on kuitenkin väistämättä vakavia sävyjä — onhan sodan keskelle jäänyt rakkaita paikkoja ja ihmisiä. Venäläiset ovat yksiselitteisesti vihollisia, eikä kuolleita vihollisia ole koskaan tarpeeksi.
Ymmärrettävästi myös muut ei-ukrainalaiset herättävät tunteita. Tolikin siskon Irusjan repliikki pysäyttää:
— Kuvittele: he ottavat puhelimen ja katsovat kaikessa rauhassa. He eivät joudu paniikkiin kolmessa sekunnissa uutissivun latautuessa.
Irusjan ystävä Polina vastaa:
— Minä en voi ikinä ottaa puhelinta käteen noin vain, ajattelematta, että sieltä tulee totaalinen kauhu.
Aurinkorannikolla turvassa oleva Tolik joutuu kamppailemaan hyödyttömyyden tunteen kanssa. Hän kokee, ettei voi tehdä mitään, ja aseeseen tarttuminenkin pelottaa. Tolik purkaa tuntojaan Polinalle:
— Ja toiseksi tuntuu, että sekään ei muuttaisi mitään.
— Jos kaikilla olisi sellainen tunne, niin eipä olisi ketään taistelemassa.
— Nyt jään kahden omatuntoni kanssa.
Mikä kirjoittaja! Tikapuut on romaani, joka ei unohdu. Uskon, että se on myös kirja, joka kestää useamman lukukerran.
Seuraavaksi haluan ehdottomasti lukea Kuznjetsovan aiemman teoksen Kysykää Mialta.
Oletko sinä lukenut Kuznjetsovaa?