Yle-kantelun vuoksi aamurutiinit muuttuivat
Minulla on ollut aina sama ihana aamurutiini. Koiran kanssa ulos ja postilaatikolta sanomalehti sisään. Kannullinen teetä, aamiainen, lehden luku, meikkaaminen. Jos on vapaapäivä tai työt alkavat myöhemmin, rutiini voi kestää parikin tuntia.
Sitten Sanoma kanteli Ylestä. Käytännössä Sanoman johto haluaisi lakkauttaa kaiken Ylen järkevän toiminnan, eikä perusteluissa ole järjen hiventä. Koska johtajat puhuvat rahan kieltä, lopetin Helsingin Sanomien tilaukseni.
Tilausjaksoa oli jäljellä vielä pari kuukautta, joten kesällä Hesaria lukiessa ja aamiaista nauttiessa kävi mielessä, toiminko vähän hätiköidysti boikotissani. HS on kuitenkin hyvin toimitettu tuhti paperilehti. Mitä minä sitten luen, kun tilaus loppuu? En välttämättä halua tilata Kouvolan Sanomia. Lehti on aika paikallinen ja ohut. Netistäkään en juuri välitä lukea uutisia, sillä helposti jään selaamaan vain otsikoita.
Viime aamut olen lukenut kirjaa. (Koska jotainhan täytyy lukea — en minä mitään mindfulness-aamuakaan tahdo.)
Jessica Knollin The Favourite Sister on oiva kurkistus tosi-tv-sarjan kulisseihin. Goal Diggers -sarja kuvaa viittä naista, jotka ovat menestyneet nuorina omilla avuillaan. Kaksi heistä on sisaruksia. Kilpailu on kovaa, sillä joka tuotantokaudella joku on aina pudotettu pois, mikä puolestaan johtaa uran laskusuuntaan.
Kirja avaa tosi-tv:n jaksojen rakentumista ja draaman luomista. Tuotannon työntekijä Lisa saattaa esimerkiksi antaa goal diggereille eri tapaamisaikataulun, jolloin toinen tulee paikalle väistämättä myöhässä ja odottamaan joutunut on käärmeissään. Kiukuttelu on aina parempaa draamaa kuin ylin ystävyys. Henkilöiden välisistä kohtauksista tulee mieleen New Yorkin täydelliset naiset. Jokaisessa repliikissä on toiseen suunnattu piikki.
Päähenkilöt eivät kirjassa siis ole miellyttävimmästä päästä. Jokainen on valmis painamaan muiden päät pinnan alle saadakseen itse loistaa. Yhteen asiaan kukaan heistä ei kuitenkaan voi vaikuttaa: Goal Diggers -sarjassa ei ole vielä kertaakaan ollut yli 34-vuotiasta osallistujaa. Siihen ikään naisen elinkaari päättyy, ja nuoruuden ihannointi tuntuukin aika kornilta, koska monella kolmekymppisellä saattaa olla edessään vielä hyvinkin 50 vuotta elämää.
Kaikki eivät kuitenkaan tule näkemään vanhuuden päiviä, sillä jokaisella goaldiggerillä on salaisuuksia, ja jännitteiden purkautuminen johtaa lopulta monen ihmisen kuolemaan. Neljäs tuotantokausi tarjoaa draamaa, jota kukaan ei osannut odottaa…
Aamun lehden perumisen vuoksi minulla on nyt enemmän aikaa lukea kirjoja. Pelkään kuitenkin putoavani ajankohtaisten asioiden kelkasta. En halua olla myanmarilainen, jolle Facebook = uutiset, mutta toisaalta en tahdo tukea lehteä, jonka johto pyrkii raivaamaan itselleen monopoliaseman rajoittamalla muiden toimintaa.