Poikkeamia perusarjesta
Sain luettua vuoden ensimmäisen kirjan vasta 17. päivä tammikuuta, koska olen harrastanut muita elämääni piristäviä asioita.
Arjen uunijuurekset ovat jees, mutta kyllä ammattilaisen kokkaama, eteen kannettu ateria on jotain paljon enemmän. Matkasimme Lahteen ihanaan Roux-ravintolaan, jonka vegemenyy oli herkullinen. Alkuruoaksi oli kukkakaaliwingsejä, pääruoaksi munakoisoa ja falafeliä (miten munakoisosta saakin niin hyvää?) ja jälkiruoaksi porkkanakakkua. Tulevana sunnuntaina olisi vuorossa saman paikan blinibrunssi.
Erityisen paljon aikaani on vienyt tuhannen palan palapeli. Olen miettinyt sellaisen ostoa jo vuosia mutta kyseenalaistanut palapelin kokoamisen järkevyyden: en kuitenkaan ripusta sitä seinälle, joten mitä hyötyä on kasata tuhat palaa ja purkaa se sitten takaisin laatikkoon?
Kaikessa ei kuitenkaan tarvitse olla järkeä: riittää, että on hauskaa. Minulla on hyviä lapsuusmuistoja siitä, kuinka kokosimme mummon kanssa joka viikonloppu valtavaa palapeliä. Kuvassa oli paljon erilaisia kukkia, mutta en muista tarkalleen, oliko siinä ehkä puutarha vai myyntikoju.
Omaksi kuvakseni valitsin hempeän kaupunkimaiseman. Ah, Pariisi! Kovin hiljaista vain näkyy olevan aukiolla.
Ja sitä paitsi: ovathan palapelit aivojumppaa siinä missä ristikotkin.
Kuvallisen aivopähkinän teko oli koukuttavaa. On varsin tyydyttävä tunne, kun löytää palan hankalaan kohtaan. Pläräsin palasia joskus aamukolmeen. Viimeisiä aukkoja kokosin suorastaan maanisesti.
Annan kuvan olla muutaman päivän koottuna pöydällä ja laitan sitten hyvän kiertämään. Varmasti tuttavapiirissäni on joku, joka innostuu palasten kanssa näpertelystä.
Kolmas puuhani oli lumikenkäily silloin, kun lunta vielä oli enemmän. (Nyt ainakin täällä etelässä on suorastaan keväistä.) Asumme metsän keskellä, ja vaikka hankeen tallaakin polkuja, jossain vaiheessa talvea käy niin, että mukavinta on kävellä auratulla tiellä. Kolmena edellisenä talvena olemme suunnitelleet lumikenkien ostamista, ja nyt sain sen vihdoin aikaiseksi. Tallasimme koirulin kanssa lenkin sinisessä hämärässä, ja lumikengillä kulkeminen oli kiinnostava, uusi kokemus.
Pienet, hauskat jutut virkistävät eloa, varsinkin näin korona-aikaan. Nyt kun palapeli on valmis, vietän taas enemmän aikaa kirjojen parissa: tällä hetkellä luvussa ovat Judy Blumen Kesäsiskot ja L. M. Montgomeryn Anna ystävämme, joista kumpikaan ei ole luettavana ensimmäistä kertaa.